6/2015: Reino Lehtinen: Erillisyydestä ykseyteen

Ihmiskunta elää ainutlaatuista kehitysvaihetta juuri nyt. Internet ja nopeat kulkuvälineet sekä reaaliaikainen kommunikointi ovat ulkonaisella tasolla lyhentäneet maantieteelliset etäisyydet niin, että voidaan hyvällä syyllä puhua yhdestä maailmankylästä. Kaikki olisi valmiina maanpäällistä paratiisia varten. 
Miksei unelma sitten toteudu?

7.4.2016 / Reino Lehtinen

Ihmiskunta elää ainutlaatuista kehitysvaihetta juuri nyt. Internet ja nopeat kulkuvälineet sekä reaaliaikainen kommunikointi ovat ulkonaisella tasolla lyhentäneet maantieteelliset etäisyydet niin, että voidaan hyvällä syyllä puhua yhdestä maailmankylästä. Kaikki olisi valmiina maanpäällistä paratiisia varten.
Miksei unelma sitten toteudu?

Riittävästi on rahaa, ruokaa ja tietoa. Vain rakkautta puuttuu. Siksi kourallisella ihmisiä on liikaa vaurautta ja miljoonilla ei mitään. Aineen suomista huikeista mahdollisuuksista olemme kuin lapset joululahjalelujensa kanssa – niin innoissamme, että kaikista olennaisin maanpäällisen elämämme tehtävistä, itsemme tunteminen ja sisäinen kasvu on unohdettu. Tavallaan olemme ikäänkuin maanpakolaisuudessa suhteessa omaan sieluumme.

On vaarallista, että huipputeknologiaa hallitsee juuriltaan vieraantunut ihminen. Nyt sitten ihmetellään ja pidetään kokouksia ratkaisujen löytämiseksi polttaviin ongelmiin. Vaan niitä kun ei löydy eikä voi löytyä, kun ei etsitä oikeilla välineillä eikä oikealta suunnalta. Miksei? Koska asialla ovat pääasiallisesti ihmisten pinnalliset minät eli egot. Ratkaisujen löytämisessä ongelmiin ei ole kyse minkään kokoisista rahasummista, vaan yhden olennaisen välimatkan häivyttämisestä. Tehtävä onkin vaativa, sillä välimatka erillisyydestä ykseyteen on sama kuin egosta sieluun.

Kun päättäjien agendat eivät toimi eivätkä arvot muutu, on korkea aika meidän ruohonjuurikansalaisten aktivoitua. Me olemme avainasemassa, koska olemme vapaita ja meitä on paljon. Unohduksen tilaa on jatkunut niin kauan, ettei ole helposti selvää minkä pitäisi muuttua ja miten. Luomuelämä kasvissyönteineen, tuulivoimaloineen ja aurinkopaneleineen on hyvä, mutta ei kajoa muutoksen ytimeen. Yhteinen haasteemme on luoda toimiva ykseys ihmisten, eläinten, kasvien ja siis koko luomakunnan kanssa.

Monen sukupolven ajan lapsia on kasvatettu tottelemaan auktoriteetteja pienestä pitäen. Meille ei ole kerrottu, että olemme kuolemattomia valo-olentoja ja että ylin auktoriteettimme on meissä itsessämme.

Kun nyt sitten lähdemme liikkeelle kohti muutosta näissä olosuhteissa, joissa elektroniikan huuma hallitsee elämäämme lähes vauvaiästä pitäen, harvat meistä ovat ruutujemme ääressä edes tietoisia sieluistamme. Ympäröivä maailma pitää huolen siitä, että fyysiset aistimme ja mielemme ovat ärsykkeiden jatkuvan pommituksen kohteena.

Jonkun pitää ravistella meitä, että suostumme pysähtymään, hiljentymään ja kuuntelemaan. Tai sitten saatamme perin juurin kyllästyä hälinään ja jatkuvaan kiireeseen ja laittaa elämämme uusiksi.

Oven aukeaminen

Naputellessamme kysymyksiämme googleen tulemmeko ajatelleeksi, että meidän sisäisen ihmisyytemme näkymättömistä ulottuvuuksista voi saada vastauksia tärkeimpiin kysymyksiin?

Oman kysymykseni esitin viisivuotiaana. Halusin tietää kuka olin ja mitä tarkoitti elää ja kuolla. Isäni oli nimittäin kuollut kuukautta ennen syntymääni. Käänteentekevän vastauksen sain ollessani 26 vuotias. Se oli ensimmäinen sisäisen maailmani aluevaltaus.

Lyhyen hetken kestänyt näky selvitti, ettei todellinen minuuteni ollut fyysinen kehoni, vaan elin jo ennen kuin vanhempani kohtasivat toisensa ja jatkaisin olemassaoloani kuoleman jälkeen. Välittömästi tiesin olevani jälleensyntyvä olento ja vastuussa valinnoistani. Tämä kokemus rohkaisi minua luottamaan sisäiseen ääneeni ja syventämään kuunteluani.

Tähän päivään mennessä olen oppinut, että sielunsa kuunteluun on luotava edellytykset. On opittava valvomaan ajatuksiaan ja hiljentämään mieli. Tätä voisi nimittää sisäiseksi työskentelyksi.

Kyse ei ole niinkään suuresta vaivannäöstä kuin esteiden tiedostamisesta ja irtipäästämisistä. Ulottuvillamme on huikea määrä houkuttelevaa tietoa helposti saatavilla. Riskinä on älyllinen bulimia eli lihominen. Ahmimme ja ahmimme yhä lisää tietoa, eikä mikään tunnu riittävän.

Yksi ajatuksen tehtävistä onkin toimia suurena puhdistavana luutana, sillä tieto ilman tietoisuutta tukkii vastaanottokanavamme. Elämän peruslait ovat yksinkertaisia.

Pelot ovat niin ikään sisäisen kuuntelun esteinä. Ihmisen syvimmästä pelosta puhui osuvasti Nelson Mandela presidentiksi astujaistilaisuudessaan:  Syvin pelkomme ei ole heikkous ja riittämättömyys. Syvin pelkomme on, että olemme mittaamattoman voimakkaita. Ei pimeytemme pelota meitä, vaan valomme.

Itsesi vähätteleminen ei hyödytä maailmaa. Ja kun annamme valomme loistaa, annamme tiedostamattamme luvan muille ihmisille tehdä samoin. Kun vapaudumme peloistamme, läsnäolomme vapauttaa automaattisesti toisetkin.

Sisäinen työskentely

Sisäinen työskentely ihmisen tietoisuudessa on yksinäistä, näkymätöntä ja hiljaista toimintaa, mutta yksin on opiskelijankin luettava työhuoneessaan tentteihinsä tai viulistin harjoiteltava tuntikausia tai urheilijan tai kenen tahansa, joka tahtoo oppia jonkin taidon hyvin.

Moniko meistä muistaa saaneensa vanhemmiltaan tai koulun penkiltä käytännön eväät siihen, miten oppia esimerkiksi tekemään havaintoja ajatuksistaan, hidastamaan ja valvomaan niitä? Tai sitten miten hoitaa mielen tasolla sydänsurujaan ja pettymyksiään ihmissuhteissa tai mitä tahansa vastoinkäymisiä?

Opimme nykyisin hallitsemaan tietokoneidemme ja kännyköidemme toiminnot jopa jo ennen kouluikää. Eikö olisi aika tutustua paremmin siihen osaan itseämme, joka säätelee käytännössä onnellisuuttamme, hyvinvointiamme, ihmissuhteitamme, terveyttämme ja on yhtä tärkeä tuntea, kuin auton kojelauta kuljettajalle.

Mieli on soitin

Ihmisen mieli on kuin soitin. Se värähtelee koko elinajan. Itseasiassa kaikki elävä värähtelee, kasvit, eläimet, kaupungit, kylät, kirjat, esineet ja kodit. Vertaan mieltä soittimeen, sillä soittimia pitää silloin tällöin virittää. Viulut, kitarat, trumpetit, huilut ja pianot joutuvat epävireeseen, jos on liian kuivaa, kosteaa, kuumaa tai kylmää.

Joskus kuulee sooloviulistin virittävän instrumenttiaan kesken konsertin. Mieli on hyvin herkkä soitin ja sen vireestä on pidettävä huolta koko ajan, sillä mieli on joka hetki altis niille vaikutteille, joita fyysiset aistimme sille välittävät.

Mielen tasolla ihmissuhteissa tai elämäntilanteissa liian kylmää, kuumaa, kuivaa tai kosteaa vastaavat sellaiset ärsykkeet kuin pettymykset, pelot ja pelästymiset, epävarmuus, epäluulo, huolien kantaminen, toivottomuus, suuttuminen, viha, syyttäminen, tyytymättömyys, loukkaantuminen, alemmuden ja ylemmyydentunne, hyökkäävyys jne.

On myös hyvä muistaa, että tunne seuraa ajatusta. Esimerkiksi yhden keskustelun aikana mielemme värähtelee suuntaan tai toiseen riippuen siitä minkälaisia tunteita välittyy omista ja toisen mielipiteistä.

Yhden päivän aikana mielemme vastaanottaa ja luo itse lukemattomia värähtelykenttiä. Jotkut niistä ovat disharmonisia, toiset harmonisia eli sopusoinnussa ympäröivän unversumin kanssa. Näin me luomme maailmaa värähtelyillämme.

Ajatus virittää ja luo

Länsimaisessa musiikissa orkesterin soittimet viritetään ääniraudan A – säveleen. Mielen äänirauta on ajatus. Siis ajatus säätelee alituiseen mielen virettä. Jokaisella ajatuksella on oma aaltopituutensa, jota pystyy säätelemään haluamaansa suuntaan tahdonvoimallaan. Kuvaamani elementit ovat egon eli persoonamme käyttövälineitä ja ego on sielun olemuksen välittäjä ja kanava. Ajatusvärähtelyn aaltopituudesta riippuu, miten avoin ja toimiva yhteys egolla on sieluun. Yhteyttä egon ja sielun välillä voi hyvin verrata langattomaan wifi-yhteyteen. Parhaimmillaan mielen soidessa ilon, rauhan, kiitollisuuden ja lempeyden säveliä ego on sielun kanssa online-tilassa. Pienikin arvostelun, tuomitsemisen, syyllistämisen, kateuden, vertailun, tyytymättömyyden, huolen, pelon tai epäluulon ajatuksenvivahdus katkaisee välittömästi egon ja sielun yhteyden ja ego on offline-tilassa.

On kullan arvoinen taito oppia havaitsemaan näiden kahden tilan ero. Toisin sanoen havaita mitkä asenteet, reaktiot ja ajatukset katkaisevat yhteyden ja miten onnistua jälleen virittymään nimenomaan tahdon ja ajatuksen avulla sielun eli todellisen minänsä yhteyteen. Kyse on hetkestä hetkeen tehtävistä valinnoista.

Egot ajautuvat helposti ristiriitoihin koska ne eivät näe kokonaisuuksia. Aina on edessä jokin este. Sen sijaan sielun tietoisuudesta käsin näköala on esteetön. On kuin katselisimme maisemaa sisäisen Himalajan huipulta.

Ellemme tee pienintäkään elettä tutustuaksemme mielenliikkeittemme toimintaan saatamme viettää lähes koko aikuiselämämme viheliäisessä offline-tilassa, jolloin elämän kauneus, huikeat ihmeet, lahjat ja pakahduttava kiitollisuuden tunne jäävät kokematta.

Miksemme siis harjaantuisi virittämään mielemme niin että vietämme suurimman osan elämäämme online tilassa, jolloin mielemme soittaa useimmiten ilon, rauhan ja sopusoinnun säveliä?

Rakentaa muureja vai siltoja

Isaac Newton huokasi aikanaan; “Kunpa tulisi aika että ihmiset oppisivat rakentamaan mieluummin siltoja kuin muureja!” Yhden päivän aikana kohtaamme lukemattomia tilaisuuksia rakentaa silta toiseen ihmiseen. Se voi tapahtua junassa, raitiovaunussa, bussipysäkillä, työpaikalla, hississä tai metsäpolulla. On helppoa ja luontevaa solmia yhteys hymyilevien ja miellyttävien henkilöiden kanssa. Sen sijaan yhteys katkeaa ja välimatkan muurit nousevat hetkessä huonotuulisen, kärsimättömän tai meidän leirimme ulkopuolisen kanssa.

Nykyisessä kotimaassani Ranskassa mainostaminen tulvii kotiimme postilaatikon, television, puhelimen sekä tietokoneen kautta. Muutama vuosi sitten päätin, etten anna negatiivisuuden vuotaa mieleeni kun puhelin soi ja langan toisessa päässä tuntematon mies tai nainen yrittää myydä tai mainostaa.

Luonnollinen puolustusreaktio on sulkea puhelin ärsyyntyneenä tai vastata vihaisesti, jolloin eräänlainen vihollisuuden muuri on heti tuntemattoman soittajan ja vastaajan välissä.

Toinen vaihtoehto on virittyä kuulemaan langan päässä kuolemattoman ja ainutlaatuisen sielun ääni ja ottaa hänet vastaan iloisesti ja rauhallisesti.

Ai, ettäkö ei ole mahdollista? Kyllä vaan, ja se toimii. Ehdotan esimerkiksi hänelle Bolivian kaivoslapsiyhdistyksen tilinumeroa, jolle soittaja voi tehdä lahjoituksen. Tavoitteenani on häivyttää kauppiaan ja asiakkaan viileä ja iloton kontakti ja tehdä tilaa sydämien kohtaamiselle. Syvemmän ulottuvuuden tavoittaminen toiseen olentoon voi tapahtua vain omasta syvyydestä käsin.

Myötätuntomme piirin laajentaminen

Jo lähes sata vuotta sitten Albert Einstein kiteytti mielestäni erinomaisesti meidän aikamme tärkeimmän haasteen:

Ihminen on ”maailmankaikkeudeksi” nimeämänsä kokonaisuuden osa, jota aika ja avaruus rajoittavat. Hän kokee itsensä, ajatuksensa ja tunteensa jonain muusta erillisenä – tämä on tavallaan hänen tietoisuutensa luoma optinen harha. Tämä harha on meidän vankilamme, joka rajoittaa meidät henkilökohtaisiin haluihimme ja välittämään vain muutamasta lähipiiriimme kuuluvasta ihmisestä. Tästä vankilasta vapautumisen on oltava tehtävämme laajentamalla myötätuntomme piiriä ja ottamalla vastaan kaikki elävät olennot ja koko luonto kaikessa kauneudessaan. Kenenkään ei ole mahdollista saavuttaa tätä kokonaan, mutta tähän saavutukseen pyrkiminen on jo itsessään vapautumista ja sisäisen turvallisuuden perusta. – Albert Einstein

Mielestäni on tärkeää huomioida Einsteinin ehdotus « laajentaa myötätuntomme piiriä ». Miten tällainen laajentaminen tapahtuu käytännössä? Eikö se tarkoita sitä että päästämme piirimme sisäpuolelle ennestään tuntemattomia yhä uudenlaisia ihmisiä sallimatta pinnallisten ja hätäisten arvioiden, ennakkoluulojen sekä pelkojen määritellä heidän olemustaan?

Se edellyttää välttämättä sisäistä työskentelyä, herkkää läsnäoloa, valppautta, sydämen kuuntelua, kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä. Mitä enemmän harrastamme tämänlaista ihmisten kohtaamista sitä selvemmin huomaamme, miten ohuen illuusion harsoja ovat käsitteet vieraus ja tuntemattomuus.

Erinomaisen hyvin toimiva väline myötätuntomme piirin laajentamiseksi on matkailijoille tarkoitettu Couchsurfing eli ilmainen sohvasurffaus verkosto. Siihen kuuluu tänään yli kymmenen miljoonaa jäsentä lähes kaikista maista.

Kotiimme on kahdeksan vuoden ajan majoittunut matkustajia monista maista ja kohtaamiset ovat rikastuttavia ja iloisia. Tämä on yksi keino kokea elämänmuotojen mittaamatonta rikkautta ja solmia sydämen yhteyksiä.

Ykseys on piilossa sielun ytimessä, kuten erillisiltä näyttävät saaret ovat veden alla veljeksiä. Koska sydän on sielun linkkiasema, sydämen kautta kuulee sielun äänen. Maailmankuulussa Antoine de Saint-Exupéryn teoksessa Pikku Prinssi kettu toteaa: “Olennainen on silmälle näkymätöntä. Vain sydämellä näkee hyvin.” `