3/2017: Carita Viklund: Herkän lapsen kanssa

Erityisherkkä lapsi havainnoi ympäristön vivahteita syvällisesti ja kuormittuu muita nopeammin ärsykkeiden keskellä.

3.9.2017 / Carita Viklund

Monet artikkelit ja lukuisat keskustelut ovat auttaneet useita ihmisiä tunnistamaan herkkyysominaisuuden itsessään ja ymmärtämään itseään syvemmin. Erityisherkkyys -käsitteen avaaminen on tuonut vastauksia kysymyksiin, kuten esimerkiksi ”miksi olen tällainen” tai ”miksi lapseni reagoi ylivirittyneesti sellaisessa aivan normaalilta vaikuttavassa tilanteessa, missä toinen lapsi ei reagoi ollenkaan”?
Olen syventänyt omaa ymmärrystäni perehtymällä yhdysvaltalaisen psykologian tohtorin Elaine Aronin tutkimuksiin ja kirjallisuuteen erityisherkkyydestä. Aronin arvion mukaan noin 15-20% ihmisistä omaa erityisherkän ominaisuuden, 70% erityisherkistä on sisäänpäin suuntautuneita eli introvertteja ja 30% ulospäin suuntautuneita eli ekstrovertteja.

Mitä erityisherkkyys on?

Erityisherkkyys on Aronin mukaan synnynnäinen, peritty, hermojärjestelmän ominaisuus, joka ilmenee jo vauvoilla. Erityisherkillä on kyky havaita ympäristöään tarkasti ja punnita näiden tietojen ohjaamana omaa toimintaansa. He voivat aistia muiden tunnetiloja ja erilaisia vivahteita kommunikoinnissa ja sosiaalisissa tilanteissa.
Tarkan huomiokyvyn synnyttämillä tuntosarvilla he tekevät yksityiskohtaisia huomioita ympäristöstään ja pohtivat syvällisesti näkemäänsä ja kuulemaansa. Heillä on myös voimakas kyky tuntea empatiaa toista kohtaan ja jopa aistia miltä toisesta tuntuu.
Erityisherkkä on tavallista tietoisempi sisäisistä ja ulkoisista ärsykkeistä ja tapahtumista ja prosessoi havaintojaan perusteellisesti ja siksi onkin vaarassa kuormittua muita nopeammin. Tämä voi näkyä niin henkisenä kuin fyysisenäkin väsymyksenä ja tarpeena vetäytyä omaan rauhaan.

Erityisherkän lapsen 
mieli ja tunteet

Erityisherkkä lapsi on usein hyvin tunnontarkka, luova ja intuitiivinen. Uudet asiat pelottavat ja siirtymätilanteet ja muutokset tuntuvat lapsesta hankalilta. Hän aistii herkästi ihmisten välisiä tunnelmia ja siksi vanhempienkaan on vaikea piilottaa lapselta pinnan alla kyteviä tunnetiloja.
Hän saattaa kantaa pienillä harteillaan suurta maailman tuskaa, vaikkapa nähtyään televisiossa uutisen sodasta. Lapsi voi pohtia syvällisesti eläinten kohtelua tai päiväkodissa tapahtunutta kiusaamistilannetta. Toki tällaisia tilanteita moni ”tavallinenkin” lapsi voi pohtia, mutta erityisherkillä on enemmän taipumusta syviin pohdintoihin, jotka saattavat toistua ja kestää pitkänkin aikaa.
Kovat äänet ja isot ihmisjoukot uuvuttavat erityisherkän lapsen muita nopeammin. Usein kehotan herkän lapsen vanhempia pohtimaan päiväkodin tai koulun opettajien kanssa, miten lapsi voisi päivän aikana saada pieniä omia “rauhoittumisen pysäkkejä”, jotta kuormitus ei kasvaisi liian suureksi.
Moni kasvatusalan ammattilainen ja vanhempi on inspiroitunut Lapsen rauhan paikka -kurssillani ja luonut sen seurauksena kotiinsa tai luokkahuoneeseensa tilan, mihin lapsi voi vetäytyä omaan rauhaan. Lasta kannustetaan itse tunnistamaan ja vinkkaamaan aikuiselle, kun hän kaipaa hetkeksi omaan rauhaan. Opettajat ja vanhemmat ovat kertoneet levottomuuden ja ylikuormittuneisuuden vähentyneen. Olisikin tärkeätä opettaa lasta tunnistamaan rauhoittumisen tarpeen jo varhaisessa vaiheessa, päiväkoti-ikäisenä.

Herkän lapsen vanhemmat

Sen enempää erityisherkän kuin muunkaan luonteen ominaisuuden tai temperamentin omaavan lapsen kasvatukseen ja ohjaamiseen ei ole olemassa yksioikoista ohjekirjaa. Tärkein lähtökohta on halu tutustua omaan lapseensa ja seurata, miten hän reagoi erilaisiin tilanteisiin.
Lapsen herkkyys voi vanhemmista tuntua rasittavalta. Moni vanhempi kokee, että lapsi kiukuttelee uhmatakseen heitä, kun esimerkiksi paidan pesulaput hiertävät tai ruoan liian rakeinen ominaisuus aiheuttaa nielemisvaikeuksia.
Lapsen arkuus uusissa tilanteissa, nirsous kyläreissulla ruokapöydässä tai liioittelulta tuntuvat pelot voivat vihastuttaa tai nolostuttaa vanhempaa. Moni kokee itsensä riittämättömäksi tai hämmentyneeksi tämän ylivaativalta tuntuvan ipanan kanssa. Vanhempi saattaa kohdata myös tuomitsemista tai ennakkoluuloja lähiympäristön taholta.
Vanhemman onkin tärkeätä tehdä itse sinunkaupat lapsen piirteen kanssa. On hyvä pohtia myös suhdetta omaan herkkyyteen ja tutkia onko itsessä erityisherkkyyttä. Mikäli olet itsekin erityisherkkä, on sinulla jo luultavasti kyky ymmärtää lapsesi kokemusta maailmasta ja osaat opastaa lasta selviämään herkkyyden mukanaan tuomista haasteista.
Mikäli et itse ole erityisherkkä, on sinulla kuitenkin mahdollisuus oppia ymmärtämään, miten lapsesi kokee maailman. Avoin asenne ja yhteiset pohdinnat johdattavat sinua syvemmälle lapsesi ajatusmaailmaan. On tärkeätä muistaa, että erityisherkkä lapsesi ei välttämättä nauti samoista asioista kuin joista itse nautit lapsena. Kysy herkältä lapseltasi. miten hän kokee eri tilanteet. Suosittelen keskustelua erityisherkän aikuisen kanssa ja muiden herkkien lasten vanhempien kanssa.

Herkän lapsen 
kasvatuksesta

Ymmärrys auttaa herkän lapsen kanssa. Jokainen vanhempi voi harjoitella kykyä virittäytyä lapsen tunnekokemuksiin. Kokemukseni mukaan sitä edesauttaa vanhemman avoimuus ja kyky kohdata omia tunteitaan ja niiden tuomia reaktioita. Lapsi kaipaa opastusta ja tukea suurien tunteiden ja pohdintojen keskellä.
Erityisherkkä lapsi kaipaa vanhemmalta suojaa ylikuormittumista vastaan. Moni lapsi ei vielä osaa itse tunnistaa ärsykkeiden kasvua ja vaikutuksia. Onkin tärkeätä, että vanhempi oppii lukemaan lastansa ja ennakoimaan ja säätelemään ärsykkeiden määrää. Anna lapsellesi riittävästi tilaa palautua päivästä.
Vanhemmilla on luontainen tarve esitellä lapselle maailmaa, opettaa uusia asioita, viedä harrastusten pariin ja luoda aktiviteetteja. Huomaan kuitenkin vastaanotollani, että monen lapsen elämässä on liikaa kaikkea tarjontaa. Erityisherkän lapsen kohdalla on oltava tarkkana, että lapsi saa nauttia rauhasta ja hiljaisuudesta säännöllisesti.
Kotiinkin voi luoda rauhoittumiselle pyhitetyn paikan, jossa jokaisella on lupa – muiden häiritsemättä – hengähtää ja olla vaan. Tällainen nimetty paikka kotona voi auttaa lasta, joka ei luontaisesti osaa vetäytyä omaan tilaan, hakeutumaan helpommin ärsykkeiltä suojaan.
Lapsen omanarvontunteen vahvistamiseen on tärkeää keskittyä onnistumisen kokemusten ja häpeän tunteen välttämisen kautta. Lapsen valmistelu uusiin tilanteisiin auttaa erityisherkkää lasta, jolle muutokset voivat olla vaikeita.

Pettymystä on vaikea kestää

Ylivirittyminen vaikuttaa erityisherkän lapsen toimintaan ja suorituksiin. Ylivirittyneessä tilassa on vaikea keskittyä vaikkapa urheilusuoritukseen ja pettymys voi seurata kun aiemmin rauhallisessa, ärsykkeettömässä ympäristössä tehty suoritus ei nyt onnistukaan.
On hyvä selittää lapselle, että esimerkiksi melu ja ympäröivät ihmisjoukot voivat häiritä lasta ja hermostuessaan lapsen suoritus ei onnistukaan samalla tavalla kuin yleensä. Samalla tarjoutuu myös tilaisuus opettaa lapselle oman mielen ja kehon rauhoittamista.
Vastaanotollani käymme usein läpi lapsen tunne-elämän haasteita, pettymyksiä ja pelkoja. Onkin tärkeää opettaa lasta tunnistamaan omia tunteitaan ja nimeämään niitä. Tämä auttaa lasta sisäisen kaaoksen ja kuormituksen yllättäessä. Vanhemman on ensiarvoisen tärkeää olla lapsen tukena tunteissa ja ohjata niiden säätelyssä. Ammattilaisilta vanhemmat voivat saada hyviä vinkkejä lapsen opastukseen.
Lapsen tunteet ja kokemukset nostattavat usein aikuisessakin omia tunnereaktioita, niitäkin on hyvä tutkia. Parhaimmillaan tunteisiin ja kokemuksiin tutustuminen voi olla yhteistä pohdintaa, tutkimusmatkailua, joka voi vahvistaa lapsen ja vanhemman välistä vuorovaikutussuhdetta. Erityisherkkä lapsesi auttaa sinua laajentamaan maailmankuvaasi ja huomaamaan ympärilläsi olevaa kauneutta pienine vivahteineen.

Juttusarja jatkuu. 
Lue lehden seuraavasta numerosta 
Caritan Viklundin vinkit 
herkän lapsen kanssa toimimiseen.