5/2016: Reino Lehtinen: Huolehdi herkkyydestäsi

Eläminen on värähtelyä. Olla elävä merkitsee olla herkkä ja herkkyys kulkee käsi kädessä haavoittuvuuden kanssa. Kaikki vastasyntyneet ovat herkkiä. Herkkyys ottaa vastaan pieniä ärsykkeitä. Herkkyydet seurustelevat keskenään.

25.11.2016 / Reino Lehtinen

Kukkien sanoma

Juuri nyt, aamuvarhain, kun muut vielä ovat unten mailla ja päivänvalo odottaa tuloaan, virityn kuuntelemaan hiljaisuutta aistit valppaina. Hetki sitten katselin Facebook-sivua ja sydäntäni kosketti lyhyt video, jossa näytetään, miten syyrialainen Abu Ward hoitaa Aleppossa pommitusten keskellä ja henkensä uhalla kukkasia kaupungin viimeisessä puutarhassa apunaan 13-vuotias poikansa. Asukkaat hakivat häneltä kukkia koristaakseen liikenneympyröitä ja pihojaan.

– Ne jotka näkevät kukkaset, nauttivat Jumalan luoman maailman kauneudesta. Niiden tuoksu ravitsee sielua ja sydäntä. Kukka on maailman ydinolemus, Abu kertoo.

Kuusi viikkoa filmauksen jälkeen pommi tuhosi puutarhan ja Abu Ward kuoli.

Mikä koskettava esimerkki ihmisten kyvystä vastustaa pelkoon turtumista ja tunnustaa kauneuden rikkaus alituisessa kuoleman vaarassa. Sydämen ja kukkien herkkyys ovat samalla aaltopituudella.

Miten säilyttää herkkyytensä tänä aikakautena, jolloin lähes vauvaikäisestä lähtien olemme äänien, kuvien, sanojen, makujen ja tapahtumien alituisen pommituksen kohteina? Tämä meidän lehtemmekin on kukka pommien keskellä.

Uskaltakaamme olla realisteja. Vallitsevan maailmanlaajuisen uskonnon, markkinatalouden, ylipapeille mikään ei ole liian pyhää ollakseen suojassa kylmältä spekulaatiolta. Vaimoni toimi vuosikymmenet kätilönä sairaalan synnytysosastolla. Hän näki sisältäpäin, miten vääjäämättä sairaalan talousjohto ulotti valtansa metastaasit synnytysosastolle ihmiselämän herkimmän kokemuksen, syntymän, tapahtumaan. Kun kysymys ei ollut aineellista hyötyä tuottavasta toiminnasta, kajottiin ajankäyttöön. Kaikkia toimenpiteitä pyrittiin nopeuttamaan, koska ”time is money”. Numeroilla mitattuna ajan säästö voi olla edullista budjeteille, mutta kiireessä katoaa suuren ihmeen herkkä säteily. Jos näin on synnytysosastolla, niin mitä tapahtuu yhteiskunnan muilla alueilla? Älkäämme vaan pitäkö tällaista yhteiskunnan kroonista patologiaa normaalitilana. Luultavasti elämme tällä hetkellä koko ihmiskunnan historian haastavinta aikakautta. Molempien peruselementtien valon ja pimeyden voimat huipentuvat kiihtyvällä vauhdilla. Keskiaikainen ritari varustautui tulevaan taisteluun raskailla haarniskoilla suojellakseen henkeään. Me olemme eläneet jo pitkän aikaa keskellä taistelua. Onnistuaksemme todella rakentamaan uuden maailman, meidän on kyettävä säilyttämään kaikissa tilanteissa sydämen puhtaus, rehellisyys, viattomuus sekä toiminnan väkivallattomuus. Sisäisen suojauksen tarvitsemme, mutta se ei saa vähentää herkkyyttämme.

Omat herkkyyteni

Kerronpa hiukan omista herkkyyksistäni. Erityisesti muistan lapsuudestani lumoavan täyteyden ja yhteenkuuluvuuden tunteen luonnossa. Nautin suunnattomasti yksinolon hiljaisuudesta metsässä ja joen, järven tai meren rannalla. En ole selvänäkijä, mutta aistin luonnon eri elementtien värähtelyt itsessäni suurena rikkautena. Sangen varhain aloin havaita, etteivät varsinkaan pojat olleet samoilla aaltopituuksilla kanssani. Heidän kielenkäyttönsäkin tuntui oudon pintapuoliselta ja värittömältä. Niinpä hakeuduin kernaammin tyttöjen seuraan, joiden tunneherkkyys vastasi paremmin omaani. Tänään ymmärrän, että feminiinisyys avaa vastaanottokyvyn värähtelyille, joista perusmaskuliinisuudella ei ole harmainta aavistusta. Käytän tietoisesti tällaista termiä, sillä perusmaskuliinisuuden todellisuus on muovannut sivilisaatiotamme, ympäröiden meidät kuin ilma, jota hengitämme. Kohdatessani uuden ihmisen tunnen pian hänen perusvärähtelynsä luonteen. Osa välittyy näkymättömällä tasolla ja osa säteilee katseesta, käsistä ja puheäänestä. Tähän herkkyyteeni perustuu astrologian käyttökelpoisuus. Eri astrologisten luonnetyyppien aurinko-, kuu- ja nousumerkkien säteilyt paljastavat henkilöstä perusolemuksen, kuten kartta maiseman joet, järvet, merenrannat, vuoret ja metsät. Valtaosalla miehistä tunnen heidän feminiinisyytensä unitilan melkein kättelyssä. Monet sisäisten herkkyyksien ovet ovat kiinni ja heidän kanssaan puheenaiheet ovat niukat. Joka hetki on oltava valpas itseni kanssa, ettei ylemmyyden tunne pääse livahtamaan asenteeseeni. Kun havaitsen tällaisen ajatuksen, teen välittömästi korjauksen mielessäni katsomalla häntä kuolemattomana sieluni veljenä. Vastaavasti kohdatessani henkisen veljeni syvä kiitollisuuden tunne täyttää sydämeni. Tietyissä tilanteissa olen kiusallisen tietoinen omasta epäherkkyydestäni, enkä voi sille muuta kuin vain hyväksyä oman heikkouteni. Egoni tukokset estävät joskus rakkauden vapaan virtauksen.

Niin kuin musiikissa puhutaan matalista ja korkeista äänistä, vastaavasti värähtelyt voidaan jakaa matalasti ja korkeasti värähteleviin aaltopituuksiin. On selvää, että ihmissuhteissa väistämättä joudumme tekemisiin sellaisten ihmisten kanssa, jotka eivät ymmärrä eivätkä tavoita meidän herkkyyttämme. Onneksi polkumme varrelle saattaa ilmestyä henkisiä isosiskoja ja veljiä, joiden herkkyydestä meillä ei ole minkäänlaista käsitystä. Haluan muistuttaa lukijaa, että puhumme tässä egojen olemuksesta. Ydinolemuksemme, kuolematon sielu elää omassa koskemattomuudessaan universumin äärettömässä rakkauden, ilon, rauhan ja ykseyden valtameressä. Ollessani yleisön edessä aistin helposti yhteisen energiakentän. Sen ansiosta intuitiivisesti viritän olemukseni sopusointuun yhteisen aaltopituuden kanssa. Arvelen, että kaikilla ihmisillä on tällainen herkkyys, jos vain oppivat tekemään havaintoja ja harrastamaan sisäistä kuuntelua. Onhan toki sinullakin omakohtaisia kokemuksia herkkyydestäsi? Miten onnistut säilyttämään arjen tohinassa mielesi ja sydämesi puhtauden?

Tärkeintä on säteily

Muistan erään merkittävän pienen tapahtuman, johon sisältyi suuri opetus. Venezuelan kreolimusiikin viikon kestänyt kurssi lähestyi loppuaan. Oli perjantai-ilta ja yleisö istui jo konserttisalissa. Meidän ryhmämme koostui viidestä oppilaasta. Kymmenen minuuttia ennen esitystä mestarimuusikko ja erinomainen opettajamme Leo sanoi puoliksi kuiskaten verhojen takana: ”Hei, muistakaa sitten yksi juttu – se, mitä soitatte, on toisarvoista – sen sijaan se, mitä te säteilette, on ensiarvoista”. Tämä pieni lause jysähti tietoisuuteeni. Siinä taas tuli vastaan se sama asia, jonka Neal Donald Walschin Jumala totesi kirjasarjan ykkösosassa. ”Teidän fyysinen kehonne tekee koko ajan kaikenlaista, josta teidän sielunne ei ole kiinnostunut. Teidän sieluanne kiinnostaa vain se, mitä olette silloin kun teette mitä teette, sillä teidän sielunne pyrkii olemisen eikä tekemisen tilaan”. Toisin sanoen meidän sisäisen olemisemme tila määrää säteilymme ja läsnäolomme laadun.

Tässä ei ole mitään mystiikkaa. On kysymys universaaleista lainalaisuuksista. Jos maanpäällisen elämämme ehkäpä tärkein asia on näin yksinkertainen, niin miten kukin meistä voi saavuttaa tuon vaikuttavan universaalin säteilyn? Vainko olemalla? Säteilyn hyväksi ei tarvitse tehdä yhtään mitään, sillä se heijastuu meidän todellisesta itsestämme. Oleellinen osa ihmisestä on jo valmis. Sen sijaan voimme vaikuttaa valinnoillamme joka hetki säteilymme voimakkuuteen ja laatuun. Miten? Oppimalla ensin tekemään havaintoja sekä tulemaan tietoiseksi sisäisistä tiloistamme. Sen jälkeen seuraa luopumisia sisäisestä vastarinnasta ja takertumisesta sekä irti päästämisiä ja realiteettien hyväksymisiä yhä uudelleen ja uudelleen. Näin esteet sisimmän valomme säteilyltä vähitellen katoavat. Sielun kirkkaus on verrattavissa auringonvaloon, joka välittyy kirkon ikkunoiden läpi kirkon sisäpuolelle. Kunkin ikkunan erilaiset värit antavat valolle yksilöllisen sävyn. Niinpä jokaisen ihmisen säteily on universaalin ja persoonallisen säteilyn yhdistelmä. Niiden keskinäiset suhteet vain muuttuvat.

Herkkyys ja haavoittuvuus käsi kädessä

Säteily on elävän olennon tuntomerkki. Kivet, kasvit, eläimet ja ihmiset säteilevät oman lajinsa ja tunnetilojensa värähtelyä. Eläminen on värähtelyä. Olemme kaikki niin kuin radiolähettimet ja radiovastaanottimet. Lähetämme ja vastaanotamme eri taajuisia värähtelyaaltoja. Taajuuksia on niin paljon kuin tähtiä taivaalla, eikä niitä voi käydä laskemaan. Puhuessamme henkisestä kasvusta tarkoitamme luultavasti sitä, että alamme tiedostaa yhä herkemmin erilaisia värähtelytaajuuksia.

Pidän suomalaista näkijää ja kaukoparantajaa Tapio Kaitaharjua erinomaisena esimerkkinä ihmisestä, jonka herkkyydet ulottuivat suurimmalle osalle ihmiskuntaa tuntemattomille tasoille. Hän kommunikoi koivujen ja kuusien, veden ja maan luonnonhenkien, tonttujen ja keijukaisten sekä henkimaailman ja ulkoavaruuden asukkaiden kanssa. Arkipäivän elämässään hän toimi Valtion Rautateiden liikennetarkastajana. Tässä virassaan hän joutui käymään tiukkoja liikeneuvotteluja tupakansavuisissa kokouksissa konjakkilasien kilinässä. Eräässä lehtihaastattelussa häneltä kysyttiin, miksi hän lopetti lihansyönnin. Tapion vastausta kannattaa meidän itse kunkin pohtia syvemmin.

”Teurastettujen eläinten stressi- paniikki- ja pelkoenergiat alkoivat kerääntyä omaan auraani ja häiritä herkkyyttäni. Tutkiessani selvänäköisesti ravinnoksi tarkoitetun lihan värähtelykenttää totesin, etteivät mitkään ruoanlaittomenetelmät pystyneet hävittämään näitä energeettisiä haittavaikutuksia”.

Jos hänen kaltaisensa ihminen onnistui säilyttämään herkkyytensä, niin sen pitäisi olla meille kaikille mahdollista. Erityisesti meidän miesten kannattaa rohkaistua riisumaan varmuuksien suojakuoret ja kohdata arkipäivän tilanteita sydämen viattomuudella ja avoimuudella. Luonnollisesti vastaanottoherkkyyden säilyttäminen vaatii jatkuvaa turvallisuudentunnetta ja samalla haavoittuvuuden hyväksymistä huolimatta arkipäivän uhkaavista tilanteista ja kivuista. Tärkeä kysymys on se, mistä lähteestä ammennamme oman turvallisuudentunteemme? Rahasta, tiedosta, muureista tai uskonnosta? Arvaatteko missä olisi turvallisinta olla, kun hirmumyrsky tai tornado riehuu ympärillä? Aivan oikein, keskellä myrskyn ydintä – jos sinne pääsisi! Myös ihmisen keskellä on turvallista. Sinne pääsyyn on jokaisella syntymäoikeus. Pitää vain uskaltaa kohdata hiljaisuuden, yksinäisyyden ja tuntemattoman pelkonsa. Rohkeus olla avoin ja tosi ilman suojakuoria kumpuaa esiin sitä suuremmalla voimalla, mitä vähemmän samaistumme itsemme haavoittuviin kuoriin. Tämä on ymmärtääkseni ihanan lehtemme keskeinen sanoma.

Mikä turruttaa herkkyyttä?

Fyysisen kehomme hermoratoja vastaavat herkkyyden näkymättömät rihmat ylläpitävät yhteyttä Maaäitiin ja Universumiin. Niiden avulla vastaanotamme, kommunikoimme ja tunnemme yhteenkuuluvuuden. Siksi herkkyydet ovat maanpäällisen vaelluksemme elinehto. Henkiolentoina olemme täällä toteuttamassa universaalia tehtävää, luomassa maan päälle rakkauden, sopusoinnun, kauneuden ja ykseyden yhteisöä. Suurelta osin ulkonaiset puitteet alkavat olla valmiita, jotta eläinihminen tekisi tilaa jumalihmiselle. Rakkauden, ykseyden, väkivallattomuuden ja suvaitsevaisuuden tulisi syrjäyttää väkivalta, kilpailuhenki, ahneus ja erillisyys, mutta aineellisista sekä henkisistä alkulähteistään vieraantuneet ihmismielet viivästyttävät taivaallisen suunnitelman viimeisen vaiheen toteuttamista. Tästä johtuva häiriö on saamassa hallitsemattomat mittasuhteet.

Aikojen alusta maku-, haju-, näkö-, kuulo- ja tuntoaistien päätehtävänä on ollut suojella ihmiselämää. Amazonasin alkuperäiset intiaanit saattoivat hajuaistinsa herkkyydellä tietää, mikä villi kasvi tai hedelmä oli myrkyllinen ja mikä ravinnoksi sopiva.

On harhaluulo kuvitella meidän aikamme luonnosta etääntyneen olennon pystyvän säilymään hengissä ja hoitamaan viisaasti elinolosuhteita tuleville sukupolville pelkästään tekniikan ja tieteen avulla. Kaikkiallisen Rakkauden lakeja ei voi korvata. Muutaman vuosikymmenen aikana yhteiskuntamme on omaksunut elektroniikan kylmät värähtelyt itsestään selvinä ja välttämättöminä. Hyödyllisestä palvelijasta on tulossa kova ja tunteeton isäntä. Kirjaimellisesti juuri näin on tapahtumassa. Luonnon yhteyteen tarvittava tunneherkkyys on turtumassa. Uusien sukupolvien herkät aurat ovat lähes syntymästä asti kännyköiden, videopelien ja tietokoneiden mekaanisten värähtelykenttien vaikutuksessa. Jo vuosia sitten Tapio Kaitaharju varoitti tällaisen kehityksen suunnan vaaroista. Tämän vuoksi meidän on kiireen vilkkaan suoritettava toimenpiteitä varsinkin lasten herkkyyden suojelemiseksi:

  1. Seurusteltava mahdollisimman paljon puhtaiden luonnon elementtien, kasvien, eläinten, metsän, meren ja vuoriston kanssa.
  2. Suojeltava aistejamme kaupallisen viihteen turruttavalta väkivallalta ja keskinkertaisuudelta.
  3. Tarjottava suullemme ja elimistöllemme luomutuotteiden mietoja makuja ja vältettävä mahdollisuuksiemme mukaan kemiallisia lisäaineita.
  4. Muutettava elämänrytmimme verkkaiseksi niin, että meillä on aikaa herkkään pienten elämän lahjojen havaitsemiseen, sisäisen ohjauksemme kuuntelemiseen ja rikkaaseen kahdenkeskisyyteen ihmisten ja luonnonelementtien kanssa.

Herkkyyksien palauttamisen ja ylläpitämisen resepti on yksinkertainen. Hiljaisuus herkistää kuulon, pimeys näköaistin, miedot maut makuaistin ja rauhallisen kuulas yksinolo mielen.

Voi olla, että näin suuri elämän muutos edellyttää hyppäämistä pois työelämän neuroottisesta oravanpyörästä. Olen itse tehnyt sen jo aikoja sitten ollessani kuusihenkisen perheen isä. Luottamus on avain onnistumiseen. On opittava tekemään vähemmän ja olemaan enemmän. Näin muunnamme määrähakuisen elämän laatuhakuiseksi.

 

LÄHDEAINEISTOA:
Tapio Kaitaharju: Parantava Voima (kirjastoista ja antikvaareista)
Tapio Kaitaharju: Maaäidin kirja
Tapio Kaitaharju: Edessämme ratkaisujen ajat