2/2018: Jokainen on kauneuden kuva, kaunista on kaikki meistä huokuva

Nuori runoilija Jasmin Jämsén kertoo runojensa kumpuavan jostakin korkeamman värähtelyn tasolta, ikään kuin annettuina viesteinä. Hän kokeekin toimivansa elämän rikkauden, rakkauden ja sen merkityksellisyyden sanoman välittäjänä.

21.4.2018 / Kirsi Lambert

Teksti: Kirsi Lambert
Kuvat: Jasmin Jämsénin arkisto

Otsikon lause löytyy vasta 20-vuotiaan esikoisrunoilija Jasmin Jämsénin runosta Luottamuksen kukat. Jasmin julkaisi ensimmäisen runoteoksensa Siellä missä elävät unelmamme heinäkuussa 2017.
– Ajatus kirjasta on itänyt jo kolmisen vuotta ja Suomen 100-vuotisjuhlavuosi tuntui oivalta ajankohdalta idean toteuttamiseen. Kirjaprosessi kokonaisuudessaan oli äärettömän mielenkiintoinen ja monivivahteinen tapahtuma. Juhlan kunniaksi halusin kirjaani 100 runoa ja aforismia, mikä on kaiketi aika paljon esikoisteokseen, Jasmin kertoo.
– Haluan välittää runoillani viestin siitä, että kaikki mitä me näemme, ei ole kaikki mitä on.

Luova jo pienestä pitäen
Jasmin Jämsénillä on lämpimät ja tiiviit välit perheeseensä. Hänen pikkuveljensä opiskelee Helsingissä, kun taas äidin kotipaikka ja yritys ovat Oriveden Eräjärvellä.
– Kesäni kuluvat yleensä Eräjärvellä ja Helsingissä on toinen kotini. Viikkoni vietä usein Tampereella, sillä opiskelen Tampereen yliopiston johtamiskorkeakoulussa kauppatieteitä. Viikonloput ovat perheemme yhteistä aikaa, Jasmin kertoo hymyä äänessään.
Nuori nainen on asunut myös ulkomailla yli kahdeksan vuotta elämästään. Nelivuotiaana hän muutti Pietariin perheensä kanssa ja asui siellä neljä vuotta. Sieltä matka jatkui Bulgarian Sofiaan, jossa vierähti neljä ja puoli vuotta. Lopulta perhe palasi Suomeen, kun Jasmin oli 12-vuotias.
Luovuus ja herkkyys näkyi Jasminissa jo pikkutyttönä. Hän aloitti öljyvärimaalaamisen 6-vuotiaana ja piti ensimmäisen runo- ja taidenäyttelynsä 11-vuotiaana. Lukio-opintonsa Jasmin suoritti kuvataidelukiossa Helsingissä. Hän on osallistunut myös kirjoituskilpailuihin, joissa kaikissa sijoittui kolmen parhaan joukkoon, sekä Suomalaisen tangon Satumaa ry:n järjestämään runokilpailuun ja Turun joukkoliikenteen Fölin järjestämään Aforismeja Föliin -kilpailuun.
– Pietari kultturellina ja taiteellisena ympäristönä varmasti antoi asialle oman kimmokkeensa, mutta kun äiti huomasi herkkyyteni ja kiinnostukseni taiteeseen ja maalaamiseen, aloitin öljyvärimaalaustunnit maalausopettajan johdolla. Sofiassa taas opiskelin angloamerikkalaisessa koulussa, missä aloin kirjoittaa runoja englanniksi, mitä vanhempanikin ihmettelivät, muistelee Jasmin.
– Äitini on kertonut, että puhuin pienenä jotakin ihmeellistä kieltä, jota muut eivät ymmärtäneet lainkaan. Olen pohtinut, josko se olisi ollut kaikuja entisistä elämistäni, joita vielä lapsena muistaa selkeämmin.
Jasmin kertoo olevansa äitinsä kanssa hyvin samanlainen. He molemmat ovat aina olleet hyvin kiinnostuneita henkisistä, syvällisistä ja elämänfilosofisista aiheista.
– Olemme käyneet erilaisilla kursseilla, messuilla ja luennoilla ja varmasti osaltaan myös se on vaikuttanut kirjoittamiseeni ja ajatteluuni. Herkkyys minussa on ollut pienestä pitäen, luovuus alkoi maalaamisesta, mutta nyt painopiste on enemmän kirjoittamisessa, Jasmin sanoo.
– Pappani kuoli joitakin vuosia sitten ja huomasin, että sen jälkeen tapahtui jonkinlainen muutos – samana vuonna aloin kirjoittaa syvällisiä runoja.

Annettuja sanoja?
Jasminin runot käsittelevät elämää sen kaikkine puolineen ja korostaen sitä, että maailmassamme on paljon muutakin kuin se, mitä fyysisillä silmillämme näemme. Vahvoja teemoja ovat elämän rikkaus ja elämän merkityksen tunteminen. Runot ovat hyvin henkisiä ja syvällisiä ja moni löytääkin niistä kosketuksen omaan elämäänsä.
Jasmin luonnehtii runojensa sanojen tulevan ikään kuin jostakin korkeamman tietoisuuden tasolta, kuin jostakin annettuna.
– Usein vasta jälkikäteen analysoin runojani. Monesti sanat vain tulevat ja ne on kirjoitettava heti ylös, muutoin ne katoavat eikä niitä mitenkään enää uudelleen voi tavoittaa. Kaikki tapahtuu juuri siinä hetkessä, joskus kerralla syntyy kokonainen runo, joskus säkeitä tai aforismeja.
Kirjoittamista ei voi pakottaa, ei voi päättää, että ”nyt mä kirjoitan jotakin”, vaan sanat vain kumpuavat jostakin, ihan oudoissakin tilanteissa keskellä päivää.
– Tärkeintä on, että luottaa täysin siihen, mitä annetaan tai mikä ajatus mieleen nousee. Kun luottaa, eikä ala järjellä miettiä, miten jokin asia voisi olla, aukeaa sanojen maailma tavalla, jota on vaikea kuvata. Tunne on mahtava, tekstiä vain tulee. Kun luottamus on täydellinen, on sanomassa juuri se oikea merkitys ja se on oikealla tavalla sanottu.
Jasmin on myös pohtinut, josko hänen pappansa poisnukkumisella olisi vaikutusta sanojen virtaamiseen, sillä hän uskoo siihen, että elämä on ikuista, siihen, että meillä on monia elämiä.
– Eräänä yönä papan lähdettyä kirjoitin kymmenkunta runoa ihan siinä hetkessä, siitä oikeastaan kaikki lopulta alkoi. Tuo yö oli ensi kerta, kun kirjoitin tämäntyyppisiä runoja.
Runoilija paljastaa muutoinkin pitävänsä illoista ja valvovansa usein myöhään. Ehkä tuolloin ympäröivän maailman energiat rauhoittavat ja antavat paremmin tietä henkiselle virtaavuudelle?
– Tunnen, että voisin vain valvoa läpi öiden. Iltaisin syntyvät parhaat ajatukset. Usein nousen ylös kirjoittamaan, vaikka olisin kuinka väsynyt, sillä tiedän, että muutoin runot lipuvat tavoittamattomiin. Tuntuu, kuin aamu olisi jotenkin tuntemattomampi ja vieras, iltaisin elän aidommin.
Jasmin kuvailee runojen hienouden olevan siinä, että niillä ei ole ennalta asetettua päämäärää, vaan esiin nousee ja saa nousta yllättäviäkin sanoja ja ajatuksia, joista ei tiedä, miten ne syntyvät ja muotoutuvat.
– Se on kiehtovaa! Ja palkitsevaa. On upea tunne, kun luo jonkin runon tai ajatelman, mikä on aivan uutta ja yllättäen syntynyttä. Runon kaikki merkitykset avautuvat usein vasta jälkeenpäin. Monesti mietin, että ”oho, tällaistako mä kirjoitin” tai ”mä pidän tästä, mutten tiedä mistä tää tuli”, Jasmin naurahtaa.
– Vaikka runossa on selvä sanoma, syvällisyys tai filosofinen viesti, en itse ole sitä välttämättä sillä tavoin ajatellut. On joskus oikeastaan vähän huvittavaakin, miten sanat annetaan, mutta tulen kirjoittamisesta todella hyvälle mielelle – on kuin saisi itse lahjoja.

Energioista ja herkkyydestä
Vaikuttavatko sitten toisten ihmisten tai omat mielialat syntyvään tekstiin, tai resonoiko runoilija muiden ihmisten energioita?
Jasminin mukaan tiettyjä herkkyyden eri ulottuvuuksia tulee eri tavalla esille eri runoissa. Niiden ilmeneminen riippuu tilanteesta ja monesti ehkä omistakin tunteista ja elämästä sekä kaikesta, mitä havainnoi, mitä toiset ihmiset tuntevat.
– Monesti, kun tunnen voimakasta tarvetta kirjoittaa ja sanat vain saapuvat mieleeni, pyrin sulkemaan kaiken ylimääräisen ympäriltäni pois ja jos tuolloin vain on käsieni ulottuvilla jotakin, mihin ne saa ylös kirjattua, syntyy teksti helposti. Se vain muodostuu, sitä vain tietää tai tuntee, miten tekstin tulee jatkua ja sitten vain kirjoitan, kirjoitan, kirjoitan…. Runoja syntyy omasta tunnetilastani riippumatta, olen sitten surullisempi tai onnellinen, sillä niiden aiheet kuitenkin ovat elämästä ja rakkaudesta ja ne ovat elämänfilosofisia. Toki huomaan, että joihinkin runoihin kietoutuu vähän surullisempiakin rihmoja, jos oma mielentilani on sen suuntainen, mutta eivät runot välttämättä ole sidoksissa siihen, millainen oma oloni juuri silloin on.
Jasmin uskoo, että tietyllä tavalla hän herkkyytensä takia aistii muiden olotiloja ja ajatuksia herkästi ja huomaa eroavaisuuksia erilaisten ihmisten energioissa.
– Joidenkin kanssa vain kohtaa todella hyvin. Eikä itselläni ole hyvä olla, jos muilla on paha olla. Uskon energioihin ja siihen, että niitä on hyvin erilaisia ja että ne vaikuttavat meihin ja kaikkeen ympärillämme. Aistin itsessäni ympäröivän energiatason.
Runoilija on yllättynyt ja ilahtunut siitä, että ainakin puolet hänen lukijoistaan on miehiä, jotka ostavat kirjan itselleen.
– On upeaa huomata, että sanani koskettavat niin naisia kuin miehiäkin, vaikka itse olen nuori nainen. On upeaa ja tärkeää kohdata lukijoitaan, sillä henkilökohtaisessa kontaktissa on vuorovaikutteinen energia, mikä avaa aivan erilaisia maailmoja. Suora, sanallinen palaute runoilloissa, messuilla tai kaupoissa on olemukseltaan kuitenkin aivan erilaista kuin sähköpostitse saatava, sillä silloin mukana on konkreettisesti vastapuolen energia, inhimillisyys ja sielu.
Miten nuori, herkkä, luova sielu, joka kirjoittaa voimaannuttavia ja tunnepohjaisia runoja, sitten opiskelee varsin erityyppistä alaa?
– Opiskelualani on aivan eri maailma, mutta koen, että saan siitä ja kaupallisesta tietämyksestä hyötyä tulevassa elämässäni. Kaksi erilaista maailmaa todellakin kohtaa. Elämän rikkaus onkin se, että voi tehdä moninaisesti kaikkea, erilaisia asioita, ei tarvitse rajoittua mihinkään yhteen asiaan. Uskon, että rajat ovat itse luotuja – ei niitä oikeasti ole. `