5/2017: Marja Ruuti: Kasvissyönnin viisaus

Ääri-ilmiöt ovat tyypillisiä nykypäivän ruokamaailmassa. Kasvisruokakeskusteluissakin tuntuu joskus, että ruoanvalinnassa on vain kaksi vaihtoehtoa: joko olet vegaani tai syöt runsaasti lihaa. Syöminen ei onneksi ole näin mustavalkoista, eikä ruokavalion laadusta ole yhtä ainoaa oikeaa vastausta.

22.11.2017 / Marja Ruuti

Kasvisten nauttiminen on viisasta. Kasvissyöntiä ei enää kummastella ja vegaanius on suorastaan trendikästä. Kasvisten lisäämistä suomalainen ruokakulttuuri tarvitseekin, eikä herkullisuuskaan siitä kärsi, päinvastoin. Vegaaniuden yleistyminen on positiivisesti monipuolistanut yleistä ruokatarjontaa ja kahviloissa ja ravintoloissa on yhä enemmän tarjolla kasvispitoista syötävää.

Ääri-ilmiöt ovat tyypillisiä nykypäivän ruokamaailmassa. Kasvisruokakeskusteluissakin tuntuu joskus, että ruoanvalinnassa on vain kaksi vaihtoehtoa: joko olet vegaani tai syöt runsaasti lihaa. Syöminen ei onneksi ole näin mustavalkoista, eikä ruokavalion laadusta ole yhtä ainoaa oikeaa vastausta. Vain sinä tiedät, mikä on hyvä valinta sinulle, mutta ruoanvalinnan onnistuminen vaatii tietoa ja oman kehon tuntemista. Vegaaniuden ja lihavoittoisen ruokavalion väliltä löytyy jokaiselle oma hyvä syömisen tapa. Omaa ruokavaliota ja sen yhteyttä omaan vointiin on jokaisen hyvä joskus tarkastella kriittisesti ja rehellisesti, joskin lempeästi ja armollisesti.

On tärkeää esittää kysymyksiä ja etsiä niihin vastauksia. Onko kasvissyönti ja jopa vegaanius parempi vaihtoehto kuin sekaruoka? Entä raakakasvisruokavalio, voittaako se kaikki? Mitä täytyy ottaa huomioon, kun siirtyy sekaruoasta kasvisruokavalioon? Millainen on oma aineenvaihduntatyyppisi ja sen mukainen paras ruokavalio, joka pitää kehon ja mielen kunnossa? Mikä on kehosi elämänvaihe ja kehon tarpeet juuri nyt: oletko lapsi, kasvava nuori, odottava tai imettävä nainen, kiireinen keski-ikäinen vai ikääntyvä? Onko vatsasi vahva, vai stressillä ja lääkkeillä heikennetty? Oletko perusterve, vai pyrkiikö joku sairaus vahvasti esiin? Kaikki tämä vaikuttaa, tai sen olisi syytä vaikuttaa ruoanvalintaasi, myös kasvissyöntiin ja siihen miten se toteutetaan.

Kasvisten syöminen on välttämätöntä, ei ehkä hengissä pysymiselle, mutta terveydelle ja pitkälle iälle. Tämä on ravitsemusfysiologinen tosiasia, jota vastaan ei voi piintyneinkään pihvin ystävä väittää, vaikka makuasioista voikin halutessaan kiistellä. Kasvissyönti ei ole fysiologisesti välttämätöntä, vaan ihminen on keholtaan uskomattoman sopeutuva sekaravinnon syöjä. Eläimet ovat usein riippuvaisia juuri siitä ravinnosta, mitä niiden synnyinympäristö tarjoaa, mutta ihminen pystyy elämään maapallon erilaisissa olosuhteissa hyvin monenlaisella ruoalla veganismista täysin eläinperäiseen ruokaan, jota esim. eskimot ovat nauttineet. Ihminen selviää sopivissa olosuhteissa pelkillä kasvikunnan tuotteilla, mutta varsinkin kylmillä seuduilla yleensä hyötyy eläinperäisten ruoka-aineiden käytöstä kasvisten rinnalla.

Eettinen näkökulma asettaa ruoanvalinnan uuteen valoon, kun ihmisen ravintoa katsotaankin eläimen kannalta. Villi-ihminen ei saaliseläimen havaitessaan pohtinut onko eettisesti oikein täyttää tyhjyyttään kurniva vatsa lihalla. Luonnon osana elänyt ihminen on tyydyttänyt nälkänsä kuten muutkin luonnossa vaeltajat: syömällä, mitä ympäristö tarjosi, myös muita luontokappaleita. Nyt kaikki eläimet eivät saa elää eläimenarvoista elämää ja tuotantoeläinten huono kohtelu ja kärsimys ovat johdattaneet varsinkin nuoria vegaaneiksi, eli syömään pelkkiä kasvikunnan tuotteita. Henkisyys tuo vielä uuden aspektin ruokaan ja syömiseen, kun mietitään ruoan ja ihmisen syvällisempiä yhteyksiä.

Kasvissyöjälle kasviksia

Nykypäivän kasvissyöjä on yleensä terveystietoinen ja koostaa päivän syömisensä monipuolisesti. Ideologisista syistä tai trendien houkuttelemana aloitettu kasvissyönti saattaa kuitenkin jäädä vaille riittävää tietopohjaa. Kiireinen elämä saattaa johdattaa kasvissyöjänkin pikaruokailijaksi, jolloin ruoka ei täytä kehon tarpeita. Pahin virhe kasvissyönnissä voi olla jopa sama kuin sekaruoan syöjillä: kasvikset puuttuvat. Ennen puhuttiin pullavegetarismista, joka syntyy, kun tavallinen kasviksia karttava sekaruoka muuttuu kasvissyönniksi poistamalla liha tekemättä muita muutoksia. Jäljelle jää leipää, perunaa, riisiä, pastaa, juustoa, jogurttia, hedelmiä, jäätelöä, keksejä, leivonnaisia. Vatsan saa täyteen, mutta kasvikset jäävät vähiin ja niiden mukana suolistosta ja sen mikrobiomista huolehtivat kuidut sekä kehon toimintoja ylläpitävät vitamiinit, mineraalit ja antioksidantit. Terveys ei näin kohennu kasvissyönnillä, vaan esim. B-vitamiineista, seleenistä ja raudasta voi lihaa kartettaessa tulla puutetta. Lihan tilalle on siis tuotava erivärisiä kasviksia, palkokasveja, pähkinöitä ja siemeniä korvaamaan pois jääneitä ravintoaineita. Näin saadaan kasvissyönnin hyödyt.

Eläin- ja kasviproteiinin ero

Eläinperäisestä ruoasta saa helposti määrältään ja laadultaan riittävästi proteiinia. Maitotuotteet, kala, liha ja muna sisältävät runsaasti kaikkia ns. välttämättömiä aminohappoja, joita ihmisen elimistö ei pysty valmistamaan, mutta joita tarvitaan muodostamaan ihmiskehon omia proteiineja kudosten rakentamiseen ja uusimiseen, entsyymien, hormonien ja vasta-aineiden muodostukseen, sekä lukuisien aineiden kuljettajiksi vereen. Nämä tavattoman tärkeät tehtävät kärsivät, jos välttämättömiä aminohappoja ei ole tarpeeksi saatavilla. Näin voi käydä vegaanille, jos ei laita lautaselleen kasviproteiinilähteitä. Näin voi käydä proteiinipitoista ruokaakin nauttiessa, jos ruoan energiamäärä jää kovin pieneksi ja ravinnon proteiinit kuluvatkin solujen energiantuottoon. Kasvavat vegaanilapset ovat tässä mielessä riskiryhmä, jonka kasvua on seurattava rehellisesti ja avoimin mielin. Tarvittaessa täytyy miettiä keinot energian tai proteiinin lisäämiseen johtotähtenä lapsen hyvinvointi, ei oma ideologia. Myös ruoan sulamiseen täytyy kiinnittää huomiota, sillä pienen lapsen elimistö ei aina saa tarpeeksi irti kuitupitoisesta kasvisruoasta. Ei aina aikuisenkaan.

Kasvissyöjät koostavat ruokavalionsa hyvin monin tavoin. Seuraava on nuoren vegaanin ruokavalioesimerkki. Mitä ajatuksia herättää?

Aamu

– smoothie: banaani, omena, ananasta, lehtikaalia, varsiselleriä, maca-jauhetta, vehnänorasjauhetta, chlorellaa

Lounas

– salaatti ruukkusalaatista, auringonkukanversoista, basilikasta ja iduista

– tomaattia, viikunoita, avocadoa

– kastike oliiviöljystä, hiivahiutaleista, sinapista

– jälkiruoaksi raakasuklaata

Välipala

– siemennäkkäripala, vegaanijuusto

Päivällinen

– kesäkurpitsapasta, macadamiapähkinä-tomaatti-pesto

– vihersalaatti korianterista, herneenversoista, romaine-salaatista

– sesamöljyä, hapankaalia

Iltapala

– lakritsinjuuriteetä

Esimerkkiruokavalio koostuu terveellisistä ruoka-aineista, mutta siitä ei saa riittävästi proteiinia (eikä mm. kalkkia, B-vitamiineja, seleeniä, omega-3-rasvahappoja). Muiden kasviproteiinilähteiden aminohappokoostumusta täydentävä vilja puuttuu. Runsaasti lehtivihanneksia sisältävässä ruoassa on niukasti energiaa, joten vähäkin proteiini saattaa kulua energian tuottoon. Chlorellaa sanotaan hyväksi proteiinilähteeksi ja siinä onkin 60 % proteiinia. Chlorella on monin tavoin hyvä lisä ruokavalioon, mutta 1 tl tuo päivän proteiiniannokseen vain ripauksen. Ravinteikkaat hiivahiutaleet täydentävät vegaaniruokavaliota mm. B-vitamiinien osalta, mutta niitä ei voi syödä sellaisia määriä, että proteiinintarve saadaan katettua. Pähkinät ovat proteiininlähde ja osana kokonaisuutta niistä saa merkittävästi proteiinia. Macadamia-pähkinä on siinä mielessä pähkinöistä huonoin, että sen 80 %:n rasvapitoisuus ei jätä paljon tilaa muille ravintoaineille. Vegaanijuusto valmistetaan kookosrasvasta ja tärkkelyksestä, joten se ei sisällä proteiinia kuten tavallinen juusto. Lehtikaali on erittäin ravinteikasta ja sen käyttö suositeltavaa. Lehtikaalia ei käytetäkään proteiinin takia, mutta se ei riitä myöskään kalkin lähteeksi, vaikka näin esitetään. Kalkkia on noin 40 mg/100 g, mutta yksi iso lehti painaa vain noin 30 g. Oksaalihapon takia kalkki ei myöskään imeydy kovin hyvin.

Pienetkin ravintoainemäärät ovat merkityksellisiä, erityisesti vegaaniruokavaliossa, mutta muista aina tarkastella kokonaisuutta. Edellisen esimerkin proteiinisisältö korjaantuisi esimerkiksi lisäämällä aamusmoothieen hampunsiemenrouhetta, lounaaseen mungpapuja ja riisiä ja päivälliseen tofua ja quinoaa.

Vegaaniruoasta saa tarpeeksi välttämättömiä aminohappoja nauttimalla riittävästi useita erilaisia proteiinilähteitä: papuja, linssejä, herneitä, siemeniä, pähkinöitä, manteleita, sieniä ja viljaa. Pelkät palkokasvit eivät riitä, sillä vaikka soijasta löytyykin kaikki välttämättömät aminohapot, siinä on liian vähän niistä yhtä eli metioniinia. Kehon omat proteiinit jäävät muodostumatta, jos rakennuspalikoista yksi laji puuttuu tai sitä on liian vähän. Niinpä palkokasvien lisäksi on syytä syödä jotain viljatuotetta, joka tuo riittävän määrän metioniinia elimistön proteiinien rakentumiseen. Maito-kasvisruokavalio antaa vegaaniutta helpommin keholle tarvittavat ravintoaineet, vegaanius vaatii enemmän tietoista ruoan tarkkailua.

Niin kauan kuin syödään eläinkunnasta saatavia ruoka-aineita, proteiinin riittävä saanti on niin itsestään selvää, että proteiinien merkityksestä terveydelle ei puhuta paljon. Lähinnä varoitellaan ja täysin aiheellisesti liiallisen punaisen lihan ja varsinkin lihavalmisteiden käytön haitoista. Kasvissyönnissä ja vegaaniudessa on paljon etuja, mutta varsinkaan vegaaniruoka ei ihan ilman muuta tarjoa kaikkea, mitä ihmiskeho tarvitsee. Täytyy miettiä esimerkiksi saako proteiinia riittävästi ja etsiä tarvittaessa ratkaisu proteiinin saannin lisäämiseen. Vasta huolellisesti koostamalla kasvisruoasta saa ne lukuisat terveyshyödyt, jotka siihen liittyvät.

Maitotuotteista hyötyä tai haittaa

Laktovegetaristinen ruokavalio sisältää kasviperäisten ruoka-aineiden lisäksi maitotuotteita. Laktovegetaristi saa proteiinia helposti, eikä maidon kalkki kalkkeuta verisuonia, ellei suonissa ole muuten ongelmia. Verisuonten seinämissä voi olla esim. tulehdusta johtuen liiasta hiilihydraattien syönnistä ja antioksidanttien puutteesta. Kokonaisvaikutusten kannalta parhaimpia maitovalmisteita ovat hapatetut tuotteet ja juusto. Maito juomana antaa kasvuun tarvittavia ravintoaineita lapsille, mutta esimerkiksi korvatulehdusherkille ei sovi ollenkaan. Aikuisten runsas maidonjuonti tulee usein tutkimuksissa esiin haitallisena ja sairauksia aiheuttavana, mutta juustot ja hapanmaitotuotteet sopivat monelle.

Ruokaan liittyviä suosituksia ja rajoituksia perustellaan monenlaisin väittein. Maitotuotteiden haitallisuutta perustellaan sillä, että ihminen on ainoa olento maapallolla, joka käyttää toisen eläimen maitoa. Entä jos se onkin osoitus ihmisen älykkyydestä? Kuinka moni meistä olisi edes olemassa, jos esivanhempamme eivät olisi köyhässä aliravitussa Suomessa saaneet ravitsevaa lehmänmaitoa. Ei tarvitse mennä kuin yksi sukupolvi taaksepäin Suomen historiassa, kun jo löytyy aliravittuja lapsia. Ei ollut Piltti-purkkeja, myslipatukoita, maissinaksuja, patonkeja, riisimuroja, irtokarkkeja ja pakastimesta aina löytyviä jätskejä (mikä on näiden ja vastaavien ruoka-aineiden merkitys, mikä maidon osuus nykyisissä terveysongelmissa?). Maidon avulla lapset selvisivät ja kasvattavat nyt 100-vuotiaiden ennennäkemätöntä ryhmää. Aikuiset eivät tarvinneet etelän tehotuotantohedelmistä teollisesti valmistettuja funktionaalisia mehuja, vaan saivat suolistoon probioottista tukea juomalla piimää. Luonnollinen voi oli hyvä levite leivälle teollisesti muokattujen rasvahappolevitteiden sijaan; voin ongelmat syntyivät vasta liittyen liikakäyttöön ja elintason myötä syntyneeseen sokeri- ja valkojauhovoittoiseen ruokakulttuuriin.

Nyt joku jupisee jo mielessään, että maitohan on myrkkyä. Maito ja maitovalmisteet eivät sovikaan kaikille, vaan voivat lisätä voimakkaasti limanmuodostusta ja altistaa korva-, keuhko- ja poskiontelotulehduksille. Monelle maitotuotteet aiheuttavat suolisto-ongelmia laktoosittominakin. Maitoproteiini saattaa laukaista geneettisesti herkille ihmisille autoimmuunisairauksia kuten reuman tai kilpirauhasen autoimmuunitulehduksen. Maito on myös muuttunut: ennen elintason nousua tuo arkinen elintarvike oli aina luomutuotettua homogenoimatonta, pastöroimatonta raakamaitoa, joka tarjosi entsyymejä ja eläviä maitohappobakteereja. Nyt parhaita valintoja ovat homogenoimattomat luomutuotteet, luonnostaan laktoosittomat juustot ja perinteinen piimä, joka on hukkunut värikkäiden, teollisten jogurttien tulvaan, mutta ansaitsisi paikkansa vatsan vahvistajana ja hyvänä proteiinin lähteenä niin kasvis- kuin sekasyöjän ruokavaliossa. Ellei aiheuta ongelmia. Moni hyötyy totaalikieltäytymisestä maitotuotteiden suhteen, mutta sen takia ei kaikkien, varsinkaan kasvissyöjien, kannata heittää hyvää proteiinin, B2- ja B12-vitamiinien ja kalkin lähdettä yli laidan. Vuohen- ja lampaanjuusto saattavat sopia paremmin, jos lehmänmaidon proteiini on sopimaton. Vuohen ja lampaan maidon proteiini on ns. A2-proteiinia, jota ihmiselimistö sietää paremmin kuin tavallisten lehmiemme maidon A1-proteiini.

Välttämätön ravintolisä vegaaneille

B12- vitamiinia, eli kobalamiinia, on vain eläinperäisessä ravinnossa. Se on niin elintärkeä vitamiini, että keho varastoi sitä maksaan jopa useamman vuoden tarpeen silloin, kun saanti on runsasta. Näin vegaaniksi ryhtyvä pärjää ilman B12-saantia pari vuotta ilman, että muisti heikkenee, happea kuljettavat punasolut vähenevät ja hermosto rappeutuu. Näiden vaikeiden B12-puutosoireiden välttämiseksi vegaanin kannattaa heti aloittaa B12-valmisteen käyttö. Kasvijuomia täydennetään syanokobalamiinilla, mutta tehokkaampi vaikutus on valmisteilla, joissa on metyylikobalamiinia ja adenosyylikobalamiinia.

Vieläkin näkee virheellistä tietoa hapatettujen kasvisten, merilevien ja chlorellan käytöstä vegaanien B12-vitamiinin saannin turvaajina. Kasviperäinen B12 ei toimi elimistössä, joten ravintolisä on välttämätön. Se on erityisen tarpeellinen raskauden aikana, jotta vegaaniäidin lapsen aivot ja hermosto kehittyisivät terveellä tavalla. Sikiön aivot tarvitsevat myös kalaöljystä tuttuja EPA- ja DHA-rasvahappoja, joten vegaaniäidin on hyvä käyttää kasviperäistä DHA-valmistetta. Lisäksi täytyy tarjota kehon omalle EPA- ja DHA-tuotannolle raaka-aineeksi alfalinoleenihappoa, jonka parhaat lähteet ovat pellavansiemen-, hamppu- ja rypsiöljy. Myös chiansiemenissä on tätä kasvikunnan omega-3-rasvahappoa, jonka imeytymisen varmistamiseksi täytyy nämä pienenpienet siemenet jauhaa ennen nauttimista.

 Varmista jodinsaanti

Useimmilla suomalaisilla on vähintään lievä jodinpuute, mutta vegaaneilla todetut puutokset ovat olleet vakavia. Sekaravinnon syöjät ja maitotuotteita, munia tai merikalaa käyttävät vegetaristit saavat jonkin verran jodia edellä mainituista ruoka-aineista ja lisäksi jodioidusta suolasta. Vegaaneilla todetut puutokset kertovat, että heillä ei ole yhtään merkittävää jodin lähdettä elleivät käytä merilevää tai jodioitua suolaa. Jodia tarvitaan kilpirauhashormonien muodostukseen ja kilpirauhasen vajaatoiminnan ehkäisyyn. Jodi on myös tavattoman tärkeä kohdussa kasvavan lapsen aivojen kehitykselle ja myös varhaislapsuuden jodinsaanti vaikuttaa aivoihin ja älykkyyteen.

D-vitamiinia kaikille

Suomessa kaikki tarvitsevat D-vitamiinilisän talviaikana, mutta vegaaneilla tämänkin tarve korostuu. Kalat ovat luonnollinen hyvin imeytyvän D3-vitamiinin lähde ja maitotuotteiden käyttäjät saavat niihin lisättyä D-vitamiinia. Sienistä saa D2-vitamiinia, jonka varaan ei voi turvata huonon imeytyvyyden ja sienten satunnaisen käytön takia. Meidän kaikkien on hyväksyttävä ravintolisän käyttö, kun on kysymys D-vitamiinista, sillä sen vaikutukset luustoon, aivoihin ja immuniteettiin ovat elintärkeitä. Oma D-vitamiinitaso kannattaa jokaisen kerran tutkituttaa, sillä ravintolisän tehokkuus ja elimistön vaste siihen vaihtelevat.

Raakaruoan plussat ja miinukset

Raakakasvisruokavaliossa ruoka-aineita ei kuumenneta, jolloin niiden entsyymit ja ravintoaineet säilyvät tuhoutumatta ihmiselimistöön asti. Entsyymit auttavat ruoansulatusta ja muitakin kehon toimintoja, ja ravintoaineita saadaan maksimaalisesti, ainakin niitä on lautasella enemmän kuin vastaavassa kuumennetussa ruoassa.

Moni kokee raakaruoan valmistuksen helppona ja ruoan erittäin herkullisena. Raakaruoan nauttiminen keventää askelta ja selkiyttää pään. Merkittävä raakaruoan etu on sen niin voimakas vaikutus kehon kemiaan, että moni sairaus saattaa hävitä sen avulla kehon parantaessa itse itsensä luonnollisten, kuumentamattomien kasvikunnan tuotteiden avulla. Osa raakaravinnon ja ylipäänsä kasvisravinnon positiivisista vaikutuksista tulee myös siitä, että jotain haitallista jätetään pois. Raakaruoan syöjä ei tartu valkoisiin sämpylöihin ja leivonnaisiin, ei levitä tuorekräkkerilleen kasvirasvalevitettä, ei koske lihavalmisteisiin eikä edes kesällä korvaa aterioita grillimakkaralla ja jäisellä, sokeroidulla maidolla, ei vietä iltojaan cokiksen ja sipsien seurassa.  Näin välttyy verensokeria nostavilta, tulehdusta aiheuttavilta hiilihydraattilähteiltä ja teollisesti muunnetuilta tai pilalle kuumennetuilta rasvoilta.

Raakaruokailussa on myös kompastuskivensä, jotka on hyvä tuntea. Entsyymiensä ansiosta raakakasvikset saattavat olla paremmin kehon hyödynnettävissä kuin kuumennetut. Kypsennys saattaa toisaalta tehdä kasviksista ruoansulatuskanavan omille entsyymeille helpompia hajotettavia, joten kypsennetystä ruoasta voi loppujen lopuksi saada irti enemmän ravintoaineita, vaikka osa olisi kuumennuksessa tuhoutunutkin. Raakaravinto edistää terveyttä, mutta varsinkin pitkäaikaisena se saattaa myös aiheuttaa sairauksia, jos ei imeydykään kunnolla, tai jos se aiheuttaa huonon sulavuuden tai kylmyyden takia suoliston heikkoutta, tai sisältää liian vähän proteiineja kehon tarpeisiin nähden. Heikko ruoansulatus ei aina hyödy raakaravinnon entsyymeistä, koska kuitupitoista ruokaa voi olla mahdotonta hajottaa ruoansulatuskanavassa ja niin proteiinit kuin muutkin ravintoaineet menevät osittain hukkaan. Huonosti sulanut ruoka vahingoittaa pitemmän päälle suoliston bakteerikantaa ja limakalvoja synnyttäen kroonisia suolistovaivoja, imeytymishäiriöitä ja ravintoainepuutoksia.

Raakaruoka saattaa verottaa kehon lämpövarastoja niin pahoin, että ruoansulatus heikkenee, haitalliset mikrobit valtaavat alaa suolistossa ja immuniteetti kärsii. Varsinkin suoraan jääkaapista tai lounasruokalan kylmästä salaattipöydästä nautittu ateria tai kahvilan jääpaloilla höystetty smoothie ovat kylmänä vuodenaikana haitallisia keholle ja herkästi palelevalle, hennolle ihmiselle suorastaan katastrofaalisia. Lämminverinen sietää kylmän ruoan paremmin ja etelän lämmössä tai Suomen harvinaisessa helteessä kylmäkehoinenkin voi syödä raakaruokaa, mutta Suomen talvessa tarvitaan lämmintä vatsantäytettä. Vähintäänkin kehonlämpöiseksi lämmitettyä, mutta tehokkain lämpö tulee kypsennetystä ruoasta, erityisesti juureksista. Tomaattikin lämmittää kypsennettynä, mutta on kylmäävää syötävää tuoreena. Siksi talvella on turhaa kasvattaa kalliilla energialla kasvihuonetomaatteja, kun parempaa ruokaa pakkassäässä ovat kesän lämmössä kasvaneet, lämpimäksi haudutetut porkkanat ja punajuuret. Vihreät lehtivihannekset ovat terveyttä lisääviä kohtuudella käytettynä, mutta lautasellinen vihreää saattaa keveydestään huolimatta olla raskasta, kehon lämpötaloutta rasittavaa sulatettavaa. Muotivillitykseksi tullut chili kannattaa jättää Intian kuumuudessa käytettäväksi, sillä siellä sen hikoiluttavaa, viilentävää vaikutusta tarvitaan.

Kasvisruokaa terveydeksi

Kehotyypistä ja oman kehon aineenvaihdunnasta riippuu, miten hyvin pärjäät kasvisravinnolla. Vahvat vatsahapot ja hyvä ruoansulatus takaavat, että saat riittävästi aminohappoja ja muita ravinteita kasvisruoastasi, kunhan koostat sen monipuolisesti. Jos kehosi tasapainottaa verensokerin tehokkaasti runsaasta hiilihydraattimäärästä huolimatta, kasvisruoka sopii sinulle. Jos taas vilja- ja hedelmävoittoisen ruokavalion vaikutuksesta verensokeri menee vuoristorataa, eikä ruoka anna kylläisyyttä, tai suolistoa turvottaa ja makeanhimo vaivaa, niin vahvan eläinproteiinin lisäys ja hiilihydraattien vähentäminen saattaa tuoda hyvän olon. Jos painonhallinta on vaikeaa, vaikka olet kasvissyöjä, kannattaa pohtia olisiko tarpeen ruokavalion tasapainotus proteiinipitoisempia ruoka-aineita lisäämällä. Painoindeksit eivät kerro koko totuutta, mutta jos olet kasvissyöjä ja BMI-arvosi kertoo alipainosta, kannattaa terveyden ylläpitämiseksi miettiä olisiko ruokavaliossa korjattavaa (sama koskee tietysti sekaruoan syöjiäkin).

Suuri osa maapallon väestöstä syö kasvisruokaa olosuhteiden pakosta. Joskus se on riittävän monipuolista, joskus pelkkää riisiä, jolloin varsinkin lapset kärsivät aliravitsemuksesta. Suurimmalla osalla suomalaisista on etuoikeus valita ruokavalionsa. Suuret valinnan mahdollisuudet antavat vapauden valita itselle parhaalla tavalla, kunhan ensin löytää sen parhaan tien.

Hyvää kasvisruokaa, kokkikoulua, lempeää joogaa ja auringon lämpöä on tarjolla maaliskuussa Teneriffalla Cristoforon hyvinvointikeitaassa. Olen mukana vetämässä ravinto- ja jooga-aiheista retriittiä ”Hyvän olon eväitä Teneriffalta” 16.-23. 3.2018. Lisätietoa: www.slowmondo.com, josta myös tiedot infotilaisuudesta Hämeenlinnassa 24.10.2017, jossa kerrotaan matkasta, ja samalla annan eväitä Suomen talveen: ”Ravinto voiman lähteenä talven tullessa”