3/2017: Darren Brittain: Kohtaako spiritualismi ihmisten tarpeet?

Spiritualismi on ainoa tunnistettu usko, joka tarjoaa todisteita henkimaailman olemassaolosta. Ympäröivän fyysisen maailmamme muuttuessa myös ulkoinen ja sisäinen maailmamme muuttuu. Mediumismin ilmiönä on vastattava näihin muutoksiin ja opittava ilmentämään itseään aikakaudelle sopivasti.

3.9.2017 / Darren Brittain / Kirsi Kyllönen

Englantilainen meedio Darren Brittain vieraili lokakuun lopulla Suomessa. Hän piti demonstraatiotilaisuuden, luennon sekä kaksipäiväisen workshopin Luontaishoitola Valonsillassa Tampereella.
Henkimaailma on ollut olemassa aina ja kautta aikojen olemme kommunikoineet sen kanssa joka maassa, kansallisuudessa, rodussa ja uskonnossa. Spiritualismi on ollut perusta monille uskonnoille maailmanlaajuisesti aikojen alusta asti. Useimmat uskonnot hyväksyvät sen, että on olemassa paikka, jonne menemme kuoltuamme.
– Jotkut uskonnot määrittelevät, että teidän on tehtävä tiettyjä asioita sinne päästäksenne tai että jotkut asiat, joita teette, estävät sen. Joku saattaa väittää, että lihan syöminen tai se, että ette rukoile tiettyyn suuntaan on este. Jotkut jopa kertovat, että jos olette spiritualisti, ette pääse sinne. Mutta spiritualismi on ainoa tunnistettu usko, joka tarjoaa todisteita henkimaailman olemassaolosta mediumismin kautta eikä ainoastaan väitä, että tuo maailma on olemassa, Darren sanoo.

Mr. Splitfoodin tarina

Modernin spiritualismin katsotaan alkaneen Hydesvillessa USA 31.3.1848. Tapahtumat alkoivat talossa, jossa sisarukset Kate ja Margaretta Fox asuivat. Kummitustalon maineessa olevassa rakennuksessa oli tapahtunut erinäisiä asioita jo aiemmin, mutta vasta Kate ja Margaretta loivat karkean tavan kommunikoida äänten aiheuttajan kanssa.

– Kommunikointi pohjautui koputuksiin, rapsahduksiin ja erilaisiin ääniin. Siskokset saivat selville, että näitä ääniä piti mies, jolle he antoivat lempinimen Mr Splitfood. Jos koputuksia kuului yksi, tarkoitti se vastausta kyllä ja kaksi koputusta ei. Tällä tavoin kommunikoiden Mr Splitfood kertoi heille, että hän oli ollut kulkukauppias ja irtolainen ja että hänet oli tapettu ja haudattu taloon. Mr Splifood ei ainoastaan vastannut heidän kysymyksiinsä, vaan pystyi antamaan tietoa, joka sittemmin kyettiin todistamaan oikeaksi. Se osoitti, että äänten taustalla oli älykäs olento. Jo siis aivan varhaisessa kommunikoinnin vaiheessa osoitettiin, että tietojen antaja oli persoonallisuus ja välitti tarkkaa tietoa, kuvailee Darren.
Sisarusten äiti ei kuitenkaan ollut oikein vakuuttunut asiasta, vaan ajatteli lasten vain kujeilevan. Niinpä hän pyysi Mr Splitfoodia demonstroimaan jotakin sellaista, jota ei kukaan muu tiedä kuin äiti itse.
– Huhtikuun 4. päivä 1848 äiti sanoi tekevänsä sellaisen testin, johon kukaan talossa olevista ei voisi vastata. Hän pyysi ääntä kertomaan lastensa iät. Välittömästi Mr Splitfoot kertoi jokaisen lapsen iän oikein naputtamalla oikean vuosien lukumäärän ja jättämällä sitten väliin tauon erotellakseen vastaukset. Yllättäen naputussarjoja tulikin enemmän, kuin lapsia oli. Kävi ilmi, että ylimääräinen äänisarja kertoi nuorena kuolleesta lapsesta, josta kukaan äitiä lukuun ottamatta ei tiennyt, Darren jatkaa kertomusta.
Erilaiset rapsahdukset, kopautukset ja muut äänet ovat helposti aikaansaatavissa, mutta edellä kerrottu varsin henkilökohtainen todiste demonstroi, että äänten takana todella on älykäs tieto ja etteivät lapset olleet huijanneet.
Viimeisin todiste, joka osoitti Mr Splitfoodin olevan todellinen henkilö, tuli esiin vuonna 1904, kun kyseisen talon kellarinseinä poistettiin ja hänen fyysinen ruumiinsa löytyi.
– Kiehtovaa, eikö totta? Yli 50 vuotta myöhemmin hänen olemassaolonsa ja tarinansa tuli todistetuksi. Ilmiö siis oli todellinen, eikä äänten synnyn tarkoituksena ollut perheen pelotteleminen tai taikatemppujen tekeminen, vaan oli olemassa todellinen tarve kommunikoinnille. Mr Splitfood halusi todellisen yhteyden tälle puolelle saattaakseen päätökseen oman kärsimyksensä. Hänen ruumiinsa löydettiin ja hän löysi rauhan.

Henkimaailman kommunikointi on luonnollista

Usein ajattelemme, että tapaamme meedion oman tarpeemme ajamana. Mutta kuten äskeinen tarina osoitti, on henkimaailmalla tarve tulla esiin.
– Meidän henkemme siirtyy henkimaailmaan. Ja on tärkeää ymmärtää, että tuo tapahtuma ei ole sidoksissa uskontoon, kulttuuriin tai siihen, syömmekö lihaa vai ei. Henkimaailman kommunikoinnissa ei ole mitään erityistä, se on hyvin luonnollinen prosessi. Mutta edellä kuvailtu tapaus osoittaa sen, että yhteys henkimaailmaan on kaikille mahdollista, jos se kerran voi tapahtua kahdelle nuorelle tytölle, joiden älykkyys on iän puolesta rajoittunut ja joilla ei ole mitään uskonnollista kokemusta, Darren sanoo.
– Uskon, että ennen kuin ymmärrämme, miksi mediumismi esittäytyy tietyllä tavalla, on todella tärkeää tiedostaa, mitä maailmassa laajemmin katsottuna on tapahtumassa. Ilmiön ja sen, miten se ilmenee, on sovelluttava kyseiselle ajanjaksolle.
Elämme kovin erilaisessa maailmassa verrattuna 1800-lukuun. Aiemmin mediumismi yleisesti ottaen ilmeni hyvin fyysisesti, koputuksina, taputuksina, ääninä. Tuohon aikaan maailma oli käymässä läpi hyvin suuria muutoksia. Monet ihmiset kokivat valtavaa surua ja menetystä sota-ajoista johtuen. Monet kääntyivät uskonnon puoleen saadakseen lievitystä suruunsa.
– Oli varmastikin tavallaan lohduttavaa kuunnella saarnaa kirkossa ja kuulla, että henkimaailma on olemassa. Mutta koska todisteita ei ollut, ei se lopulta tuonutkaan helpotusta murheeseen. Ihmisten suru tuohon aikaan saikin heidät etsimään erilaisia tapoja sen lievitykseen ja yhteyden saamiseen poismenneisiin rakkaisiinsa, sillä uskonnosta ei löytynyt vastauksia kaikkiin kysymyksiin.

Mediumismi muuttuu 
maailman muuttuessa

1800-luvulla ei ollut hyväksyttävää käsitellä omaa ”likapyykkiään” julkisesti, eivätkä ihmiset puhuneet henkilökohtaisista asioistaan toisille niin avoimesti, kuin meillä nykyään on tapana.
– He eivät jakaneet surullisia tarinoitaan yhteisönsä ulkopuolelle ja pysyttelivät ehkä siksi pienessä perhe- ja sukupiirissä. Mutta 2. maailmansodan jälkeen mediumismi muuttui – ei ollut enää pelkästään rapsahduksia ja ääniä, vaan kommunikointiin tuli selkeästi enemmän persoonallisuutta. Jäi kuitenkin vastaanottajan vastuulle tunnistaa se, kuka yhteydenottaja joko oli tai ei ollut. Mediumismi muuttui hieman subjektiivisemmaksi. Todisteet pohjautuivat ennemminkin vastaanottajaan mieleen kuin konkreettiseen kokemukseen.
Siihen aikaan perhesuhteet ja yhdessä vietetty aika vaikuttivat henkimaailman kanssa kommunikointiin. Ihmiset lauloivat, soittivat erilaisia instrumentteja tai toteuttivat taiteellisia aktiviteetteja. Ei ollut tv:n, radion tai internetin aiheuttamia häiriöitä. Ehkä se energia, jota nämä äänet – instrumenttien soitto ja laulaminen – manifestoivat ja kaikki se, mikä oli läsnä, siis olosuhteet kokonaisvaltaisesti, tukivat henkimaailmaa esiintulossaan.
– Olette varmasti kuulleet hyvin pimeissä huoneissa tai tiloissa tapahtuvista tilanteista, missä taputellaan tai pidetään jotain muuta ääntä, ennen kuin henkimaailman ilmiö tapahtuu. Eli luomme ilmiön tarkoituksella fyysisten äänten avulla, mutta aiemmin ihmiset todella elivät sillä tavoin.
Aiemmin ei ollut messengeria, facebookia tai muuta vastaavaa ja erilaisia häiriötekijöitä oli huomattavasti vähemmän. Ympärillämme ei vaeltanut valtavaa määrää elektromagneettista energiaa ja ilmapiiri oli puhtaampi, selkeämpi. Ehkä silloin fysikaalinen mediumismi olikin helpompaa?
– Meidän fysiologiamme, eli tapa, jolla fyysinen kehomme toimii, on muuttunut hyvin vähän viimeisten sukupolvien aikana. Mutta se, mikä vaikuttaa kehoomme, mitä on ympärillämme, on muuttunut massiivisesti. Elektromagneettinen säteily ei vaikuta ainoastaan meidän emotionaaliseen hyvinvointiimme, vaan myös fyysiseen kehoomme. Kännykkä on periaatteessa radio, joka lähettää signaaleja aaltojen kautta. Kantosignaali luo kahta erityyppistä säteilykenttää, lähellä olevaa ja kaukana olevaa. Myös elävät organismit luovat elektromagneettisia kenttiä solu- ja organismitasolla. Tätä kutsutaan biokentäksi tiedemaailmassa. Kännykän sekä lähi- että kaukokentät vaikuttavat ihmisen biokenttään.
Ja kun biokenttä tekee kompromisseja millä tahansa tavalla, niin myös aineenvaihdunta ja fysiologia tekevät kompromisseja. Biokenttää voidaan verrata ihmisen auraan, sillä sehän on energiakenttä, joka ympäröi kehoamme.
– Järkeenkäyvää, eikö vain? Tiedemiehet kutsuvat sitä biokentäksi, me auraksi.
Onko se, että aiemmin emme olleet näiden kenttien ja säteilyn vaikutuksen alaisena osasyy siihen, miksi mediumismimme alkoi muuttua 1800-luvun jälkeen? Voisiko olla, että ulkopuolinen maailma muuttaa mediumismiamme? Voisiko olla myös niin, että fysikaalinen mediumismi oli silloin tavallisempaa kuin nyt? Voisiko tämä ympäristömme ja aikakausi vaikuttaa niin, että teknologian puuttuminen rohkaisi tulijoita fyysisyyteen.
– On ymmärrettävä, että kun maailma muuttuu, myös ulkoinen ja sisäinen maailmamme muuttuu. Ja samalla mediumismin ilmiö muuttuu, Darren toteaa.

Kommunikoinnin 
taustalla on tarve

Ilmenee mediumismi sitten fysikaalisena, mentaalisena tai henkisenä, on taustalla henkimaailman kommunikaation tarve. Ja vastaanottajan tarve vastaanottaa tuo yhteys ja kommunikointi. Suru lapsen menettämisestä 1800- luvulla oli yhtä suuri kuin suru siitä nykyään. Huolimatta siitä, mitä muutoksia ulkoisessa tai sisäisessä maailmassamme tapahtuu, on tarve jatkuva.
– Kohtaako spiritualismi sitten todella nuo tarpeet? Tarjoammeko ihmisille sitä toivoa, että on olemassa elämää kuoleman jälkeen, olemme sitten fysikaalisia tai mentaalisia meedioita? Autammeko me todella ihmisiä? Se on hyvin subjektiivinen asia. Sillä jos kaksi ihmistä käy saman meedion istunnossa, voi toinen heistä saada uskomattomia todisteita henkimaailman kommunikoinnista ja tuntea selvästi saaneensa apua. Toinenkin voi saada siitä vankkoja todisteita, mutta niillä ei ole samaa vaikutusta. Aivan samalla tavoin kaksi ihmistä voi istua vuoristoradassa ja kokea saman konkreettisen kokemuksen, mutta siinä, missä toinen istuu kädet ilmassa riemuissaan saattaa toinen oksentaa laidan yli. On kyse vastaanottajasta ja siitä, missä tilanteessa hän on, Darren pohtii.
Spiritualismin tarkoitus on tarjota ihmisille mahdollisuuksia vastaanottaa todisteita henkimaailmasta ja siitä, että heidän rakkaidensa elämä jatkuu. Se tarjoaa ihmisille ymmärrystä kokemuksen kautta, ei vain niin, että heille kerrotaan asiasta.
– Olisi naiivia väittää, että spiritualismi vastaa joka ikiseen tarpeeseen, sillä vastaanottajat ja osallistujat ovat niin erilaisia. Henkimaailma on kuitenkin aina läsnä, aina saatavilla ja käytettävissä – vaikka valintasi olisi olla uskomatta siihen, ei se mene minnekään. Voi olla, että et pidä auringosta, mutta silti se paistaa, voi olla, että et pidä liljan tuoksusta, mutta silti se tuoksuu… Se, mitä me meediot tarjoamme ihmisille ja mitä he vastaanottavat, on hyvin ainutlaatuista ja henkilökohtaista.

Henkisiä olentoja 
fyysisessä kehossa

Me olemme jo henkisiä olentoja, jotka ovat fyysisessä kehossa. Meille kerrotaan, että kun kuolemme ikään kuin pudotamme kuoremme. Paljastamme sen, keitä me todella olemme ja voimme palata kotiin siihen tiettyyn paikkaan. Meediot antavat meille todisteita siitä, että tämä on todellista. Spiritualismi kertoo meille, että henki sisällämme on jumalan ilmentymä.
Meille on opetettu, että peilistä näkemämme heijastus ei ole se, joita me todella olemme. Meille on opetettu, että henki sisällämme on täynnä viisautta ja rakkautta. Se on jumalan ilmentymä. Ja saavuttaessamme hengen sisällämme, me alamme kasvaa henkisesti. Mutta kirkko ei aina halua meidän saavan tätä henkilökohtaista kokemusta.
– Oletan, että tiedätte mitä chakrat ovat. Eikö ole mielenkiintoista, että kun olemme tiettyä uskontoa edustavan papin edessä, on meidän otettava tietty asento. Meidän pitää polvistua, eli ikään kuin alentaa itsemme, olemme vähempiarvoisia ja osoitamme sitä asennollamme. Esimerkiksi kämmenissämme on energiakeskukset, mutta meidän oletetaan ottavan sellaisen asennon, jolla suljemme ne liittämällä kätemme yhteen. Meitä on opetettu painamaan päämme alas ja sitä kautta alentamaan itseämme yhä enemmän. Pään kruunuchakramme on yhteydessä jumaluuteen ja on henkisyytemme keskus – sen päälle pappi asettaa oman kätensä ja sulkee yhteytesi jumaliseen, hätkähdyttää Darren.
Pakanat tiesivät, että tapa ei rohkaise omaa henkistä yhteyttäsi. Se oli suunniteltu sulkemaan oma tietoisuutesi ja oma henkinen identiteettimme kiellettiin uskonnossa. Spiritualismissa meitä rohkaistaan löytämään se.
– Emme rohkaise ihmisiä vain etsimään todisteita henkimaailmasta, vaan myös tunnistamaan, että hän on itse henkinen olento inhimillisessä olomuodossa. Heidän, jotka ovat saaneet todisteita henkimaailmasta, elämänsä tässä maailmassa muuttuu sen ansiosta, että heillä on tietoisuus kuolemanjälkeisestä elämästä. Tietoisuus muuttuu – siirrymme totaalisesta surusta ja menetyksen tunteesta ja tuskasta ilon tuntemiseen, sillä ymmärrämme, että henkimaailma on totta. Kuoleman aiheuttama katkos fyysisessä kanssakäymisessä on vain väliaikaista ja lopulta tulemme olemaan jälleen yhteydessä rakkaimpiimme siinä maailmassa, jonka meille on näytetty olevan olemassa, Darren sanoo.

Henkimaailma 
kehittyy jatkuvasti

Spiritualismi on keskittynyt ei-maallisiin henkiin, henkiin fyysisen kehon ja olomuodon ulkopuolella, eli niihin, jotka ovat kuolleet.
– Mutta jossain määrin se epäonnistuu auttamaan meitä ymmärtämään, että olemme ruumiillistuneita henkiä. Epäonnistuu rohkaistessaan meitä katsomaan sisäänpäin ja tunnistamaan kokemuksen kautta oman henkisen identiteettinne, kuka todella olemme henkisenä olentona.
Aikaisemmin spiritualismin ajoissa sisäänpäin katsominen ei ollut vaihtoehto. Silloin ei ollut niin paljon parantajia tai terapeutteja ja niin edelleen kuin nyt. Ongelmat ratkaistiin perheyksiköissä, perheen sisällä. Kaikki se, mitä tarvittiin, oli perheyhteisön sisällä.
Nykyisin taas on niin monia tapoja yrittää ymmärtää itseämme. Aikoinaan henkimaailma vastasi upeasti ihmisten surun tarpeisiin. Mutta kun tarpeemme muuttuvat ja maailma muuttuu, on myös henkimaailman vastattava ja reagoitava eri tavalla. Henkimaailma kehittyy jatkuvasti, aivan niin kuin mekin kehitymme.
Puhtaasti mediumistisella tasolla meidän on oltava hyvin tietoisia siitä, että ihmisillä on paljon asioita meneillään elämässään. Voit mennä tuttavasi facebook-sivuille ja lukea, mitä hän on syönyt tänään, mihin aikaan käynyt ulkona ja mitä tehnyt. Suuri osa ihmisten elämästä on miltei kenen tahansa nähtävissä. Meedioita syytetään nykyisen informaatiokulttuurin hyödyntämisestä, eli epäillään heidän saaneen tietoa vaikkapa sosiaalisesta mediasta ja väittävän sitten sen olevan henkimaailmasta saatua tietoa.
– Olit sitten henkimaailman viestien vastaanottaja 1850- luvulla tai nykymaailmassa, kaipaat todisteita. Haluat olla varma, että meediolta saamasi tieto on todella poisnukkuneelta rakkaaltasi. Henkimaailman on vastattava näihin muuttuviin olosuhteisiin ja todistamisen tarpeisiin. Heidän on jollakin tapaa todistettavasti onnistuttava kertomaan, että rakkaanne ovat todella siellä, ovat elossa. Joten henkimaailman on keksittävä keino, millä ohittaa nykyinen teknologia, Darren pohtii.

Oman hengen etsintää

Meedioiden työnä on vastaanottaa informaatiota, jota ei voida todentaa millään muulla tavalla kuin viestin välittäneen kommunikoijan ja vastaanottajan tiedon kautta.
– Uskon, että henkisen omakohtaisen kokemuksen puute on rohkaissut ihmisiä etsimään muita tapoja identifioidakseen itsensä ruumiillistuneina henkinä. On kirjaimellisesti satoja tapoja, joiden kautta ihmiset yrittävät saada kosketuksen henkeen sisällään.
Jotkut makaavat onnellisesti tuntikausia sängyllä kristalli otsallaan, jotkut kuuntelevat valasmusiikkia, joillakuilla on vuosittaisia rummutussessioita, jotkut yrittävät hypnoosia, jotkut regressiota, jotkut etsivät psykosyntesiaa, mutta mikä tahansa käytettävä metodi on, ymmärtävät nämä ihmiset, että uskonto ei vastaa heidän tarpeisiinsa.
– Monet nyt versovista praktiikoista eivät ole uskontopohjaisia. On siirtymävaihe uskonnosta poispäin. Otamme yhteyttä henkimaailmaan. Me emme enää halua, että meille kerrotaan, mitä ”ei pidä tehdä”, vaan me tiedämme, että kehomme on vain tilapäinen. Me tiedämme spiritualismin, meedioiden ja todisteiden kautta, että tämä keho lopulta kuolee. Me tiedämme, että henki on ikuinen, että henkimaailma ei ole tuomitseva. Se on kiltti, rakastava ja kannustava. Ja se on kaikkien saavutettavissa.
Meidän on kohdattava omat tarpeemme tunnistamalla oma henkemme.
– Olen työskennellyt meediona 25 vuotta, mutta jo sinä aikana olen nähnyt muutoksen ihmisten tarpeissa. Aivan alussa tehdessäni yksityisistuntoja yhdeksän kymmenestä halusi yhteyden rakkaimpaansa. Ihmiset tulivat luokseni, koska halusivat todisteita kuoleman jälkeisestä elämästä. Nyt 50 % haluaa todisteita, mutta myös ohjausta elämäänsä. He haluavat tietää työstään, terveydestään, ihmissuhteistaan, kaikista maallisista olosuhteista. Tänä aikana tarpeet ovat muuttuneet. Ja minun on muutettava tai mukauduttava oma mediumismini auttamaan ihmisiä kohtaamaan nämä tarpeensa.
Nykysukupolvemme focus on kuolemaa edeltävässä elämässä. Monilla on silti jo jotakin kokemusta henkimaailmasta. He ovat ehkä löytäneet rakkailtaan jääneitä muistoesineitä, ehkä tunteneet poismenneen sänsä tai äitinsä läsnäolon, ehkä haistaneet kauan sitten edesmenneen isän lempipartaveden tai tupakan, kaikki nämä kokemukset tapahtuvat uskonnollisista uskomuksista huolimatta. Ne tapahtuvat, koska olemme kaikki henkisiä. Olemme sisäisesti linkittyneet henkimaailman, eikä asia ole enää tabu, vaan sallittu keskustelunaihe.

Mitä henkimaailmalta 
haluat?

Ihmisten tietoisuus on muuttunut 150 vuodessa ja samoin on heidän kokemuksensa. Ja tarpeidensa taso. Henkimaailma on aina oleva saavutettavissamme, mutta nyt meidän on tarkoin mietittävä, mitä siltä haluamme.
– Haluammeko edelleen etsiä todisteita henkimaailmasta vai siirrymmekö pidemmälle ja alamme tarkastella omaa yhteyttämme henkimaailmaan? Sillä ilman epäilystäkään me uskomme kaikkeen enemmän, jos meillä on siitä oma kokemus. Ymmärrämme, ettei uskonnolla ole enää kaikkia vastauksia. Tieteelläkään ei ole kaikkia vastauksia, vain välähdyksiä ja kohteita. Sitä mukaa kun tämä sukupolvi kehittyy, mediumismista tulee subjektiivisempaa, mutta riippumatta siitä, mitä tapahtuu maailmassa tai yhteiskunnassa, on meedion tehtävä vastaanottaa ja välittää informaatiota, jota ei voida löytää millään muulla tavalla, Darren painottaa.
Sitä ei löydä facebookista tai twitteristä tai millään muulla tavalla kuin saamalla se henkimaailmasta. Ja todisteet eivät ole neuvoa-antava, eivät ole ennustuksia tai arkkienkeli Mikaelista puhumista, tai sen kertomista, miten sinun on elettävä. He, jotka ovat yhteydessä siihen viisaaseen ja rakastavaan osaan itseään, joka he todella ovat, eivät halua antaa teille kaikkia vastauksia, vaan he haluavat auttaa sinua löytämään ne itse.
– Uskon, että tämä ja seuraava sukupolvi ovat menossa sitä kohti, että haluavat kokea henkimaailman itse. Toivon, että saan elää sen sukupolven aikana, jona ihmiset eivät etsi meedioita. Toivon, että näen sen pisteen, jossa ihmiset ovat kehittäneet oman henkisen yhteytensä, eikä tarvitse etsiä todistetta jostain muualta vaan omasta itsestä.
Mutta vaikka edelleen etsisimme henkimaailmasta todisteita, parannusta, neuvoja tai opastusta, ei mikään niistä ole väärin, ja henkimaailma vastaa tarpeisiimme, mutta he eivät ole vastuussa siitä, mitä saamallamme tiedolla teemme, vaan valinta on meidän.

Sinä tiedät

Surullista kyllä elämme addiktioiden maailmassa, jossa ihmisillä on pakkomielteinen tarve esimerkiksi nauttia alkoholia, pillereitä, savukkeita – tai ottaa yksityisistuntoja.
– Tarve on sama, etsimme jotain itsemme ulkopuolelta. Olet sitten spiritualisti, meedio, parantaja tai mikä tahansa ja jatkat jonkin tekemistä, joka ei loppujen lopuksi auta ihmistä, pitää se ihmisen kiinni tarpeessa ja halussa, siinä tilassa että on arvoton, onneton – se ottaa pois oikeuden saada oma kokemus. Ja juuri oma kokemus on se, mistä kaikki alkaa, omasta sydämestä.
Kun tiedämme itse, tunnemme itsessämme, ei meidän tarvitse kuulla tietoa muualta. Ulkopuolinen tieto ei voi arvottaa sitä, mitä tunnemme ja tiedämme sisällämme. Tämän tietoisuuden saavuttaessamme addiktio yksityisistuntoihin häviää.
– Henki sisällämme puhuu meille, jos vain osaamme kuunnella vaistojamme ja intuitiota, joka on henkemme ääni. Kun olette läsnä omassa intuitiossanne on se juuri sitä, mitä tapahtuu – opitte tämän aistin kautta jotain, jota ulkomaailma ei voi koskaan todentaa. Ulkopuolisen maailman ei tarvitse varmentaa asiaa, vahvistaa tai todistaa, sillä sinä vain tiedät.

1800-luvulla ulkopuolinen tietämisen manifestointi henkimaailman suhteen oli sopivaa sille ajalle. Meidän kokemuksemme henkimaailmasta nyt on sopivaa tämänhetkiselle sukupolvelle. Mediumismin muoto muuttuu – henkimaailma vastaa olemassa oleviin olosuhteisiin ympärillämme, he tuovat sellaista tietoa, jonka voi vahvistaa vain itsensä kautta, ei minkään ulkopuolisen asian kautta.

(Darren Brittainin luento, käännös: Kirsi Kyllönen)