4/2018: Kun ääni johdattaa

Lääkärin diagnoosi Kirsi Rannolle vuonna 2013 oli karu: spasmodinen dysfonia. Et voi enää koskaan laulaa työksesi. Siihen loppui vuoden 
1998 tangokuningattaren ura laulajana. Oli keksittävä uusi alku, jotain aivan muuta.

5.10.2018 / Jenni Arbelius

Laajemmassa mittakaavassa katsottuna tämä hetki ei kuitenkaan ollut mikään uusi alku. Eikä etenkään loppu.

Taustalla oli jo vuoden 2004 burn-out, jonka seurauksena Kirsi Rannon elämälle löytyi kokonaan uusi suunta. Löytyi yhteys enkeleihin ja sitä myötä huomattavasti aiempaa lempeämpi tapa olla ja elää. 

Äiti Amman luona Intiassa Kirsi vieraili ensimmäistä kertaa vuonna 2008. Matka avasi aivan uudenlaisen maailman. Intialainen gurukulttuuri, jumalat ja jumalattaret, henkiset harjoitukset, rukous, mantrat, jooga, kasvispainotteinen ruoka…

– Eihän minulla maalaislikalla ollut mitään käsitystä siitä, että hengenelämää voisi jotenkin hoitaa. Tai että on olemassa joku henkinen polku ylipäätään. Siellä se sitten aukesi, että ai meditaatiota, joogaa, ai että ihmiset ajattelevatkin enemmän palvelun kautta elämää.

Samantyyppisiä asioita toistetaan uskonnosta toiseen. Amman yhteisössä kaikki oli vain hyvin näkyvää. Ja erilaista, verrattuna Suomeen.

– Se tuntui ihanalta. Juuri sitä, mitä olin kaivannut. Syvempää sisältöä elämään, rauhaa. Sieltä se avautui se minun polku. 

Matkan myötä Kirsi alkoi miettiä, millaisessa yhteiskunnassa me länsimaissa elämme ja kuinka kaukana henkisyydestä olemme.

– Jos henkisyyttä on, se on usein niin pinnan alla ja näkymätöntä, ettei ainakaan itselläni ollut siihen mitään kosketusta. Ja silti samaan aikaan musiikki oli minulle aina ollut henkireikä ja eräänlainen henkinen polku. Oikeastaan olin siis ollut kuin ollutkin musiikin avulla henkisellä polulla aina, mutta olen ymmärtänyt asian vasta nyt.

Musiikki henkisenä harjoituksena

Viimeisten vuosien aikana Kirsi on paitsi vieraillut Amman luona kerran-pari vuodessa, ohjannut enkeleihin, naiseuteen ja parisuhteisiin keskittyviä iltoja ja pitänyt enkelikonsertteja ympäri Suomea. Hän on myös kirjoittanut kaksi kirjaa. Kolmas kirja, Sydämen matkaopas – Naisen vaiettu voima (Tammi 2018) julkaistaan syksyllä. 

Taustalla on myös oman levy-yhtiön perustaminen vuonna 2008. Uutta musiikkia on kuitenkin saanut odotella aika pitkään, sillä viimeinen julkaistu levy on joululevy vuodelta 2011. Vastoin kaikkia diagnooseja laulaja on parantunut ääniongelmistaan ja julkaisee tulevan levynsä Deepthi-taiteilijanimellään syksyllä, seitsemän vuoden levytystauon jälkeen.

Viime vuosien aikana Kirsi on opiskellut myös musiikkipedagokiksi ja antanut oman äänensä viitoittaman opastuksen johtaa. Laulaja tiesi intuitiivisesti, että äänen menetyksen taustalla oli paljon emotionaalisia ja henkisiä syitä. Yksi niistä taisi olla kohtalokas rukous Äiti Amman ashramissa.

– Muistan sen hetken, kun istuin Amman lähellä ja näin ensimmäistä kertaa, miten Amman ashramissa tehtiin musiikkia. Se on täyttä antaumusta yläkertaan, ei mitään muuta kuin puhdas yhteys. Sillä ei ole mitään tekemistä egon kanssa, esiintymisen, taiteilijuuden, sen kanssa että nyt on joku lavalla, ei mitään.

Kirsiin teki syvän vaikutuksen se, että ashramin muusikoille musiikin tekeminen tuntui olevan ennen kaikkea henkinen harjoitus.

– Muistan, että rukoilin Ammalta, että anna minun tulla tällaiseksi instrumentiksi. Että en halua mitään muuta. Luulen, että vastaus oli, että ”Selvä, pistetään ääni poikki ja ruvetaan hommiin”, Kirsi nauraa ja vakavoituu sitten.

– Kun kaikki vietiin, oma egoni ei ollut enää välissä pelaamassa. Löysin uuden yhteyden. Äänenmenetys on ollut iso henkinen koulu, mutta sen myötä koen löytäneeni aivan uudenlaisen tavan laulaa ja olla ennemminkin musiikin välikappaleena kuin itse tekijänä.

Kehoyhteys ja naiseus katsottavaksi

Tämän jälkeen pitikin alkaa luoda yhteyttä myös omaan kehoon ja naiseuteen. Henkisyys oli jo tullut Kirsin elämään – ja kovaa. Vasta muutama vuosi sitten Kirsi alkoi saada sisäistä viestiä siitä, ettei pelkkä henkisyys riitä.

– Olin ollut siinä kohtaa jo vuosia todella auki yläkertaan. Halusin vain paeta taivaskanaville. Aloin saada ohjausta siitä, että olen vasta puolivälissä matkaa. Että omaan ihmisyyteen, naiseuteen ja seksuaalisuuteen liittyvät asiat pitäisi myös katsoa. 

Oman äänen viittoittama polku oli jo tuonut eteen tietouden kehon ja mielen yhteydestä. Äänenmenetyksen jälkeen Kirsin päivittäinen harjoitus sisälsi meditaatiota, joogaa sekä hengitys- ja ääniharjoituksia. Erään harjoituksen aikana hän virittyi tavallista syvemmin kehoyhteyteen kohdun alueelle. Yllättäen kohtu alkoikin ”puhua” hänelle. Kirsi ymmärsi tämän liittyvän jotenkin myös lauluääneen. Laulaja alkoi tutkia asiaa ja sai sai tietää, että kohtuyhteyden muodostaminen on ikiaikainen vahva feminiininen harjoitus, joka on eheyttänyt ja voimaannuttanut naisia jo vuosituhansia.

– Aloin puhua kohdulleni ja kohtuni alkoi vastata. Kaikki mikä sieltä nousi, oli minulle järkytys. Mitä enemmän keskustelin kohtuni kanssa, sitä syvemmän yhteyden sain piilossa uinuneisiin tunnemöykkyihini ja samalla ääneni alkoi aueta. Ääneni on ollut johdattajani koko ajan.

Tässä kohtaa Kirsi oli jo omaksunut Ammalta saamansa nimen Deepthi. Tällä nimellä hän oli blogannut jo vuosia ja riisunut julkisuuteen ja ylipäätään elämään liittyviä roolejaan ja naamioitaan. Kun hän nyt alkoi puhua enkeli-illoissaan naiseuteen liittyvistä prosesseistaan, hän huomasi, ettei kyseessä ollut todellakaan vain hänen oma juttunsa. Keskustelut kohdun kanssa kertoivat siitä sisäisestä tilasta, jossa monet naiset elävät maan päällä.

– Tajusin, miten paljon me naiset pidättelemme todellista voimaamme. Varastoimme kohtuumme käsittelemättömiä asioita niin tunne-, fyysisellä-, henkisellä ja etenkin energeettisellä tasolla. Nämä jutut ovat nyt puhdistumassa niin kollektiivisesti kuin yksilöllisestikin. Prosessi näkyy muun muassa #metoo -kampanjana.

Kalevalan johdattamana

Taivaskanava ei ollut ainoa paikka, johon Kirsi halusi paeta. Hän oli moneen kertaan muuttamassa ulkomaille, Kalifornian lämpöön. Mutta ei. Kirsi palautettiin aina Suomeen. Suomen karuudessa, pimeydessä ja maan omassa henkisessä perinnossä oli hänelle vielä paljon tutkittavaa.

– Täällä minä tallaan ja katselen Suomen mustia vesiä, karuja kallioita ja yritän ymmärtää. Koen, että Suomen ilmasto antaa meille jo itsessään vahvan henkisen harjoituksen. Helppo se on löytää ilo, kiitollisuus ja rakkaus Havaijilla, Intiassa ja Ibizalla, kun valo, värit ja aistinautinnot ovat kaikkialla.

– Suomi taas on ison osan vuodesta niin riisuttu, pimeä ja karu, että me joudumme etsimään kaiken kauneuden ja valon sisältämme.  Olemme vahvassa sieluyhteydessä itsemme kanssa juuri sen kautta.

Sen jälkeen kun Intiassa löytyivät elämään jumalat ja jumalattaret, Kirsi alkoi miettiä, että missäköhän meidän omat jumalat ja jumalattaret ovat.

– Huomasin, että minne tahansa menen, olen jonkun Kalevala-asian ytimessä. Huomasin jopa muuttavani Louhenkadulle. Louhi on suomalainen pimeyden jumalatar. 

Kalevalaa alkoi tippua Kirsin elämään joka tuutista.

– Minulla on sellainen olo, että meillä suomalaisilla on jossain täällä ihan mieletön henkinen perintö olemassa, mitä emme edes tajua vielä. Luulen, että se tulee nyt aktivoitumaan ihan tähän meidän keskelle.

Elämänkumppani löytyi 

Tämä suomalainen henkinen perintö kuuluu myös Deepthin tulevalla levyllä. Levynteko toi elämään myös elämänkumppanin. Uusi levy syntyy yhteistyössä Mika Toivasen kanssa. 

Siis saman iskelmämusiikkia pitkään tehneen miehen kanssa, jonka kanssa Kirsi levytti ensimmäiset albuminsa heti voitettuaan tangokuningattaruuden. Miehen, jonka kanssa hän ei sen koommin ollut tekemisissä lähes pariinkymmeneen vuoteen. 

Ja nyt Mika ja Kirsi ovat naimisissa. Miten tässä näin kävi?

– Elämä on yksi iso, jumalainen leikki. Olen kuunnellut Mikan säveltämää musiikkia jo viisitoista vuotiaasta saakka.  Hän on laulanut taustoja ja säveltänyt musiikkia juuri niille iskelmäartisteille, joita kuuntelin nuorena. Unelmoin silloin, että voisin joskus levyttää hänen kanssaan.

– Ja kun tangokuningattaruus napsahti, niin Mikan studioonhan minut vietiin. Mika on tullut elämääni lähestulkoon äidinmaidossa.

Musiikintekijäkaksikko tapasi musiikinteon merkeissä loppukesällä 2016. Kirsillä oli valmiina biisiaihioita englanninkieliselle levylle. Oli Mikan idea, että musiikki tehtäisiinkin suomeksi, suomalaisia juuria kunnioittaen ja mantramaisuutta mukaillen.

Muistoja musiikin parantavasta voimasta

Ensimmäisenä syntyi Valoa-mantralaulu, joka julkaistiin ensimmäisenä sinkkuna maaliskuussa 2018. Kappaleessa on vain yksi sana, jota toistetaan. Levy tulee ammentamaan tunnelmansa suomalaisesta luonnosta, hiljaisuudesta ja syvästä sielukkuudesta, joka meissä kaikissa on. Lauluissa pyritään säilyttämään mantramaisuus yksinkertaisten sanoitusten, voimalauseiden ja äänteiden kautta.

– Tarkoitus on, ettei kappaleissa ole tarinaa, ei a- ja b-osaa, ei varsinaista kertosäettä. Pidämme laulut mahdollisimman yksinkertaisina, jotta ihminen saa olla mahdollisimman paljon sisäisessä yhteydessä musiikkia kuunnellessaan.

Syksyllä ilmestyvä levy on avannut tekijöitään hetki hetkeltä sitä tehdessä. Samalla Kirsille on avautunut syvemmin ja syvemmin musiikin parantava merkitys. Kaikki on värähtelyä ja kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Levyä tehdessä Kirsiä on johdatettu ymmärtämään yhä syvemmin musiikin henkistä puolta. Hän on saanut välähdyksiä myös menneiltä ajoilta, Atlantiksen ja Egyptin sound healing -temppeistä, joissa musiikin parantava vaikutus on tunnettu täysin.

– Olemme unohtaneet, että kaikki on värähtelyä. Sillä on väliä, millaisia sanoja sanoo ja millä energialla. Jokainen luo todellisuuttaan koko ajan. Se, mihin perinteinen terapia ja sanallinen vaihto loppuvat, on kohta, josta musiikin mahdollisuudet parantavana voimana vasta alkavat.