Meedion työ on parhaimmillaan 
energioiden yhteensulautumista

Anu Väisänen kuvailee itseään henkimaailman Rööri-Roopeksi, sillä meedio toimii kahden energian välikappaleena. Hänen tehtävänään on luoda yhteys henkimaailman ja maanpäällisen maailman välille.

19.3.2019 / Kirsi Lambert

Meedion on muistettava, että hän on henkimaailman palveluksessa. Työ ei ole sen mystisempää kuin muutkaan työt ja siinä on omat lainalaisuutensa.

– Alussa analysoin itseäni ehkä liikaakin joka istunnon jälkeen. Rajanveto on vaikeaa ja joskus joutui teutaroimaan kauankin, ennen kuin ymmärsi, mikä on mielikuvitusta ja mikä mielen kuvia. Ajatukset eivät yleensäkään ole tarkkarajaisia, vaan menevät sekunnin murto-osassa ohi. On opittava nappaamaan saapuvasta aidosta viestistä kiinni ja luotettava siihen, Anu Väisänen sanoo.

– Koskaan ei saa luulla, ettei enää olisi mitään opittavaa. On säilytettävä nöyryys ja kyky oppia jatkuvasti. Jalustalle ei itseään saa nostaa, vaan on ymmärrettävä, että mahdollisuus työskennellä meediona on henkimaailman antama luottamustehtävä.

Anu uskoo, että lähes kaikilla on kokemuksia kommunikaatiosta henkimaailman kanssa, mutta sitä luullaan mielikuvitukseksi. 

– On opittava erottamaan, mikä on humppaa ja mikä hömppää – mikä on oikeasti peräisin henkimaailmasta.

Meediot ovat välikappaleita, joissa on aina mukana myös omaa persoonaa. Juuri siksi he ovatkin erilaisia. 

– Henkimaailmasta katsotaan, millainen kukakin meedio on ja millaisia asioita hänellä on muistissa. Sieltä valitaan, kuka ihminen kenenkäkin meedion luo viedään, jotta viesti välittyy oikealla tavalla.

Vastuuta on myös viestin vastaanottajalla. On yleinen harhakuvitelma, että henkimaailma ratkaisee meedioistuntoon saapuvan kaikki ongelmat.

– Emme voi vain istua ja odotella, että mannaa tupataan suuhun. Mutta silloin, kun autamme itseämme ja alamme viedä jotakin eteenpäin, auttaa henkimaailma valtavasti. Omaa elämänoppia on kuitenkin itse käytävä läpi.

Jos vastaanottaja odottaa valmiita ratkaisuja, tuntee meedio itsensä avuttomaksi.

– Henkimaailma voi antaa vinkkejä siitä, mihin suuntaan katsoa tai suunnata, mutta ei koskaan sano, että ”tee näin”. Jälkikäteen on mielenkiintoista tarkastella tekemiään valintoja ja kulkemiaan polkuja – miten ne ovat johtaneet tiettyyn pisteeseen, vaikka tapahtumahetkellä olisikin itse toivonut asioiden etenevän toisin. Henkimaailma tukee ja auttaa meitä valtavasti, usein edes itse sitä ymmärtämättämme.

Uskomaton logistiikka

 Usein meediontiensä alkutaipaleella oleva tuntee muiden olevan paljon osaavampia ja fiksumpia. Mutta kunhan osaa ottaa oppia vastaan vilpittömästi, on ”mä nyt vaan oon tämmöinen” -ajatus itse asiassa hieno juttu.

– Sillä erilaisia kanavia ja meedioita tarvitaan. Jollen itse olisi joskus elämässäni jakanut lehtiä, ollut maanviljelijänä ja maahantuojana tai pitänyt Eino Leinon runoista tai taidehistoriasta, en olisi se, joka olen tässä hetkessä, selventää Anu.

– Olemme kokemustemme summia ja näiden pohjalta henkimaailma tietää, kuka on minkäkinlainen meedio ja millaiset kokemukset hänestä sellaisen ovat tehneet. Henkimaailma tekee uskomatonta logistiikkatyötä.

Henkimaailma ohjaa ihmisen juuri hänelle oikealle meediolle, minkä ansiosta kaikki osa-alueet yhdistyvät parhaalla mahdollisella tavalla, eikä meedioiden ole tarpeen taistella asiakkaistaan.

–  Kerran yksityisistuntooni saapui ystävänsä patistamana eräs nainen. Hän oli todella vastahankainen ja epäuskoinen. Mitään, mitä välitin, hän ei ottanut vastaan. Kun toin henkimaailmasta hänen äitinsä, totesi nainen olleensa vain 4-vuotias äitinsä kuollessa eikä tällä ollut hänelle merkitystä, muistelee Anu.

– Kerroin äidin tuovan rukouksen ja lausuin siitä alun, ruotsiksi. Nainen purskahti itkuun ja sanoi, että ainoa asia, jonka hän äidistään muistaa, oli tämä rukous. Tämän jälkeen hän otti vastaan viestini.

Erikoisinta tapahtuneessa on, että Anun ruotsinkielinen äidinäiti oli lukenut hänen äidilleen juuri tätä rukousta ja että äiti oli aikoinaan Anulle siitä kertonut.

– Mitään muuta en siitä muista, kuin tuon ääneen sanomani säkeen.

Välissä kului 40 vuotta, ennen kuin Anu vietiin ruotsinkieliselle alueelle pitämään istuntoja, johon likipitäen korvasta raahaten skeptinen vastaanottaja tuodaan. Ja sitten henkimaailma välittää nämä taianomaiset sanat, joilla viesti saadaan välitettyä perille.

– Minua alkaa aina itkettää, kun mietin, miten paljon henkimaailma tekee töitä saadakseen kaiken onnistumaan ja miten paljon se meistä tietää. Taustalla tapahtuva logistiikka on uskomatonta.

Yhteydenottotapa riippuu persoonista

Henkimaailma ottaa yhteyttä varsin vaihtelevin tavoin. Aivan samoin, kuin olemme persoonia ihmisten maailmassa, olemme sitä myös henkimaailmassa.

– Maanpäällä olemme sieluja, joilla on keho – henkimaailmassa sieluja ilman kehoa. Ydin pysyy samana. Toki halutessamme voimme jalostaa ja kehittää itseämme henkimaailmassa. Kun sieltä tullaan tervehtimään, tehdään se omalla persoonalla.

Jos joku on ollut aikanaan kova puhumaan, saattaa hän saapua melkoisen puheripulin säestyksellä ja Anu saa yhteyden selväkuuloisuuden kautta. Visuaalinen ihminen tuo tullessaan mielikuvia ja esimerkiksi ruoanlaittoa ja leipomista rakastava erilaisia tuoksuja.

– Toki meedioilla jotkut kyvyt voivat olla vahvempia jossakin vaiheessa kehityskaarta, mutta mitä enemmän haluaa itseään kehittää, sitä laajemmalta alueelta pystyy ottamaan viestiä vastaan. Usein kyseessä on kombinaatio näistä kaikista.

Anu saattaa alkaa puhua huomaamattaan samanlaisella fraseologialla tai elehtiä tai liikkua samalla tavoin kuin viestin tuoja. Kerran yleistötilaisuudessa yleisön joukossa olleet tulijan omaiset purskahtivat nauruun Anun kävellessä samalla tavalla kuin kävelytukea käyttänyt tulija.

– En tosiaankaan tiennyt hänen sitä käyttäneen.

Anu kertoo näiden hetkien olevan suurimpia henkimaailman luottamuksenosoituksia. Luottamus on niin suuri, että energiat sulautuvat yhteen.

– Nämä hetket ovat tähtihetkiä, joista olen äärettömän kiitollinen. Ne tuntuvat niin hienoilta, ettei sitä pysty edes sanoiksi pukemaan. Se on täydellistä, saumatonta olemista tulijan kanssa siinä hetkessä – tuntuu, kuin olisimme yksi ja sama henkilö energian tasolla.

Tulvaportit avautuvat

Kun kysyn, mikä johdatti Anun nykyiselle elämänpolulleen, on hän hetken hiljaa, ennen kuin kertoo tarinansa. 

– Me kaikki olemme omien kokemustemme summia. Se, mitä olemme aiemmin tehneet ja kokeneet, ei tee meitä yhtään ketään muuta paremmaksi tai huonommaksi, hän painottaa.

Noin 13 vuotta sitten asiat alkoivat edetä valtavalla vauhdilla ja rytinällä.

– Siinä meni melkein pienen ihmisen päänuppi sekaisin, naurahtaa Anu.

Hänellä oli tuolloin Balilta tulevien tuotteiden maahantuontifirma ja vähittäiskauppa Iittalassa. Yhtiökumppanin jäätyä pois Anu teki töitä vuoden joka ikisenä päivänä joulupäivää lukuun ottamatta. Stressiä lievittääkseen hän meni intialaiseen päähierontaan ystävänsä Tarjan luo, mutta hierontatuokio saikin yllättävän käänteen. 

– Näimme samanaikaisesti näillä fyysisillä silmillämme siniseen viittaan sonnustautuneen miehen, jolla oli toisessa kädessä miekka ja toisessa valopallo. Epäilin sekoavani stressin vuoksi. Yhtäkkiä näin, kuinka mies iski miekan sydä- meni läpi ja kysyi minulta ”mitä haluat tehdä elämällesi?”.  Kipu oli niin valtava, että luulin hulluuskohtauksen lisäksi saavani myös sydäninfarktin.

Vasta pitkän ajan kuluttua ja ystävän sinnikkäiden kehotusten jälkeen Anu suostui puhumaan asiasta hänelle suositellun henkilön kanssa.

– Vastahakoisesti ja kädet puuhkassa tapaamisen astelin. Siellä minulle kerrottiin, että tapahtunut oli ”henkimaailman käyntikortti” ja että olisi aika alkaa tehdä niitä asioita, joita tänne on tekemään tullutkin, Anu muistelee.

Edelleen epäuskoisena hän ryhtyi perehtymään aiheeseen. Reikikurssilla perusasioita opetellessaan Anu ihmetyksekseen huomasi tuntevansa käsissään toisten ihmisten energiat ja kehossaan heidän vaivansa. Tätä seuranneilla kursseilla informaatiota virtasi valtavana tulvana.

– Ymmärsin, miten monta eri aspektia henkisessä työskentelyssä on ja erottamaan toisistaan esimerkiksi selvänäkemisen, selväkuulemisen ja selvähaistamisen. Oivalsin, että nämä asiat ovat olleet elämässäni aina, jo varmasti syntymästä asti, mutta en vain ole ymmärtänyt sitä. Sain sanat sille, miksi olin jotenkin ajatellut olevani erilainen kuin muut. Alttiuteni on jäänyt elämän alle, mutta nyt lamppu syttyi. Opin tuntemaan itseni ja ymmärtämään, mitä olin kokenut ja nähnyt.

Henkimaailman palveleminen työksi

Alle nelikymppisenä vuoden ajan henkisiä asioita opeteltuaan Anu alkoi tehdä istuntoja tutuilleen, jotka kertoivat asiasta eteenpäin. Pienistä pisaroista alkoi syntyä puro.

– Ensimmäisen istuntoni tein liinavaatekomerossa. Pieni tila oli oikeastaan oikein toimiva, sillä energia tuli konsentroituna, hän nauraa.

– Kun aukeamistaan odottanut patoportti murtui, eteni kaikki sellaisella vauhdilla, että luovuin maahantuontityöstäni kokonaan ja aloin käytännössä tehdä vain näitä henkimaailman hommia. En suosittele tällaista ratkaisua kenellekään. Järkevintä olisi jatkaa työntekoa ja antaa henkisen aspektin kasvaa siinä rinnalla. Itse olen aina ollut ”hätäinen hämäläinen” eikä leipä ollut leveä ratkaisuni jälkeen, mutta olen äärettömän kiitollinen henkimaailmalle siitä, että sain mahdollisuuden tehdä näin, Anu toteaa.

Elämänmuutoksen myötä oikeastaan kaikki meni uusiksi. Pientä ydinryhmää lukuunottamatta koko vanha ystävä- ja elinpiiri jäi taakse. 

– Tuo aika oli käännepiste koko elämälleni. En tiedä, mikä johtui tapahtuneesta ja mikä oli etukäteisvaikutusta, mutta myllerrys oli melkoinen avioeroineen kaikkineen. Lapsuudenperheenikin oli minusta huolissaan, mutta aivan yksin en onneksi ollut. Nuo vuodet olivat varsin mielenkiintoisia, sanoo Anu ja lisää:

– Olen nyt aivan eri ihminen kuin aloittaessani. Jokaisesta ihmisestä tai henkimaailman kohtaamisesta olen oppinut lisää. Tätä työtä ei opita opistoissa, vaan tekemällä. Työ neuvoo tekijäänsä.

Nykyisin Anu antaa edelleen yksityisistuntoja ja vetää myös ryhmiä ja koulutuksia sekä tekee yhteistyötä meedio Alan Craigin ja spiritual artist Anna-Maija Usman kanssa. Varsinaiset meediotilaisuudet alkoivat lisääntyä siinä vaiheessa, kun Anu kohtasi skotlantilaisen Alanin.

Yhteistyöstä elämänkumppanuus

Tuo kohtaaminen toi tullessaan myös rakkauden. Anu ja Alan tapasivat Arthur Findlay Collegessa jokunen vuosi sitten ollessaan samalla kurssilla ja samassa ryhmässä.

– Ensin ajattelin, että tuon ihmisen kanssa en halua tehdä töitä, kun en edes ymmärrä hänen puhettaan. Alan kun puhui vahvalla skottiaksentilla. Eipä hänkään tainnut heti omaa tankeroenglantiani ymmärtää, muistelee Anu nauraen.

Käyntikortit kuitenkin vaihdettiin ja aluksi Alan kysyi kuulumisia. Pian hän jo saapui Suomeen ja ensimmäinen yhteinen meediotilaisuus järjestettiin.

– Siitä se lähti, käynnit johtivat seurusteluumme ja nyt Alan asuu virallisesti Suomessa. Teemme molemmat yksityisistuntoja ja pidämme yhteisiä tilaisuuksia.

Alan on pitkän tien kulkija henkisissä asioissa ja saanut nimensäkin spiritualistisessa kirkossa. Myös hänen isovanhempansa ovat meedioita.

– Olemme edenneet vuorosoutua. Välillä minä olen kiskonut häntä seuraavalle portaalle, välillä hän tuupannut minua ylemmäs. Kahden meedion liitto on aika ihanteellinen ratkaisu. Ymmärrämme toistemme omituisuuksia ja reaktioita. Kun aistit herkistyvät, on joskus saatava rauhoittua ja tyhjennettyä itsensä. Jos jonakin päivänä ei halua puhua mitään, ei toinen siitä loukkaannu. `