2/2019: Metsätajunnalla on kenttä

Ihmisillä on yhteinen kollektiivisen tajunnan kenttä ja metsällä on oma yhteinen metsätajunnan kenttänsä.

10.6.2019 / Mirja Nylander

Ajatus metsätajunnan kentästä kuuluu suomalaiseen metsäiseen maailmankuvaan. Mistä siinä on tarkalleen ottaen kyse?

Metsä on tuhansien systeemien kokonaisuus, josta voi nauttia monin tavoin. Osa metsän systeemeistä tunnetaan hyvinkin perusteellisesti. Esimerkiksi mäntykankaalla haihtuvien öljyjen erittyminen ilmaan ja tämän vaikutus toiseen systeemiseen kokonaisuuteen, mäntykankaalla liikkuvaan ihmisenlapseen. Osa systeemeistä tunnetaan huonommin, kuten puiden havahtuminen kesken yötä unestaan ja oksien liikuttelu sekä nukahtaminen uudelleen. 

Tällä kertaa keskityn yhteen metsäsuomalaisten ikiaikaisesti tunnistamaan systeemiin: metsätajunnan kenttään. Seuraava pohdintani pohjautuu omaan metsäiseen kokemus- ja koulutustaustaani, sukuni katkeamattomaan metsäkulttuuriperintöön reilun 700 vuoden varrelta sekä luonnollisesti suomalaiseen kansanperinteeseen – mukana on mausteita kasvineurobiologiasta.

Puut aistivat ja tarkkailevat

Samoin kuin ihmisillä on yhteinen kollektiivisen tajunnan kenttä, on metsällä oma yhteinen metsätajunnan kenttänsä. Se muodostuu ensisijaisesti puiden systeemisistä kokonaisuuksista sekä maan päällä että maan sisällä. Aloitetaan vaikka siitä, että kasvineurobiologiassa on havaittu kasvien kykenevän hankkimaan, varastoimaan, jalostamaan, käyttämään ja jakamaan ympäristöstään keräämäänsä tietoa. Juuri näistä toiminnoista metsätajunnan kentän viestintään liittyvät ulottuvuudet koostuvat.

Kasveilla on myös omanlaiset aistinsa, joilla ne tuntevat, viestivät, muistavat, oppivat ja ratkaisevat ongelmia. Kaikilla kasveilla on tajunta ja aivan kuin ihmiset ja eläimet, puutkin tarkkailevat ympäristöään. Puut ovat kiinnittyneet paikoilleen. Se tarkoittaa, että niiden on oltava ympäristöstään huomattavasti tietoisempia kuin pakenemaan kykenevien eläinten tai sohvannurkkaan jumittuneen ihmisen. Toisin sanottuna metsätajunnan kentässä tietoisuus on hyvin voimakas ulottuvuus.

Puut, niin kuin kaikki kasvit, viestivät keskenään, ne viestivät omalla tavallaan eläinkunnan kanssa ja ne pystyvät ohjailemaan muita lajeja esimerkiksi erittämillään torjunta-aineilla. Kasvien juuriston kasvuvyöhykkeet ohjaavat kasvien juuriston kasvua ja kehittymistä hajautetun älyn tavoin. Kasvuvyöhykkeissä on todettu erittäin vilkasta sähköistä toimintaa ja toimintajännitteen muutoksia. Siellä sijaitsevat kasvin herkimmät aistit. Kasvien sähköiset viestintämerkit näissä kasvuvyöhykkeissä ovat hyvin samankaltaisia kuin eläinten aivojen neuroneilla. Näin kerrotaan Stefano Mancuson ja Alessandra Violan kirjassa Loistavat kasvit (Kustannusosakeyhtiä Aula & Co, 2017). 

Juuri tämä samankaltaisuus kiinnostaa minua, samankaltaisuuksien löytäminen ja hedelmällisten uudistusvoimaisten selitysmallien kehittäminen samankaltaisuuksien avulla. Pienenkin kasvin juuristossa voi olla yli viisitoista miljoonaa kasvuvyöhykettä ja jokainen näistä kasvuvyöhykkeistä vastaanottaa jatkuvasti tietoa painovoimasta, lämpötilasta, kosteudesta, sähkökentästä, magneettikentästä, valosta, paineesta, kemiallisista yhdisteistä, myrkyllisistä aineista, äänen värähtelystä, hapen ja hiilidioksidin saatavuudesta tai puutteesta. Tietämys kasvien keräämästä ja käsittelemästä tiedosta kasvaa vuosi vuodelta. Kasvien ja tätä kautta metsätajunnan kentän sisältämää tietomäärä voimme vain arvailla. 

Puilla on kyky kuulla

Mielenkiintoiseksi viestimisen puiden kanssa tekee se, että puilla on kyky kuulla ilman korvia. Puilla on kyky kuulla ja tehdä johtopäätöksiä äänen merkityksestä. Niin, mitä tuumaat tästä: kun kasveille soitettiin lehteä rouskuttavien toukkien ääntä, niin kasvit alkoivat erittää toukkia tuhoavaa tai toukkia pois ajavaa kemikaalia. 

Kun samoille kasveille soitettiin Mozartin musiikkia, lehdet pysyivät rauhallisina, eivätkä ne tuottaneet torjunta-aineita tai muita kemiallisia viestintäaineita. Tämäkin tieto minusta vahvistaa vanhan suomalaisen viisautemme merkitystä. Sen mukaan ennen metsään menoa tarkistetaan omat ajatukset, odotukset ja asenne – puilla taitaa sittenkin olla taito päätellä aikomuksemme meidän aivojemme sähköisestä aivotoiminnasta johtuen. Ja saattaahan olla myös mahdollista, että puut pystyvät aistimaan ihmisten tuottamat hormonit, pystyväthän ne aistimaan hyönteistenkin kemialliset viestintäaineet. 

Olemme perinteenkantajia

Metsäinen kulttuuriperintömme kertoo mielenkiintoisesta moniulotteisessa maailmankaikkeudessa elämisestä. Metsäviisautta on ollut kyky kokea eri ulottuvuuksia ja elää sopusoinnussa, elää osana näitä ulottuvuuksia. Tie metsätajunnan kentän eri ulottuvuuksiin on kulkenut ja kulkee oman itsen kautta ja jokainen meistä metsäsuomalaisesta on ollut sekä on tämän perinteen kantaja.  

Meillä on ollut viisaus purkaa kentästämme, kehostamme, mielestämme ja sielustamme kokemuksemme ja tunteemme metsän avulla. Juuri tämä vanha kokonaisvaltainen tapa yhdistää päivä- ja yöpuolen tiedon ihmisestä ja luonnosta. Sen lisäksi syntysanojen käyttö vaikkapa tunteiden aiheuttamia jumituksia purettaessa on vertaansa vailla olevaa viisausperintöä nykypäivänä hyödynnettäväksi.

Metsäretkillä syvin hyöty saavutetaan, kun päiväaistien ylivalta vaimennetaan. Opitaan liikkumaan, kuten esivanhempamme ovat metsässä liikkuneet. Ehkäpä kuulut niihin, jotka ovat kuulleet, kuinka erämökillä kävivät etiäiset vierailemassa ennen sinne saapuvaa eränkävijää. Puhuttiin myös, kuinka hyvään marikkoon osuttiin (nimenomaan osuttiin, ei se mitään sattuman kauppaa ollut). Kun tulistelupaikalta lähdettiin kävelemään, esivanhempamme tiesivät ilman kompassia, mihin suuntaan piti lähteä, jotta osuttiin parin päivämatkan päässä olevalle karhunpesälle.

Yhteydessä syväaisteihin

Esivanhempamme olivat tuolloin yhteydessä syvänäköönsä, syväkuuloonsa, syvätuntoonsa ja syvähajuunsa. Joko yhteen näistä tai kaikkiin samaan aikaan. Päiväaistit oli vaimennettu ja syvätajunnan avulla kyettiin olemaan yhteydessä meitä ympäröiviin, jatkuvasti läsnäoleviin ulottuvuuksiin, metsätajunnan kenttään. Tässä yhteydessä selvennyksenä se, että tarkoitan syväaisteilla syvänäkö, syväkuulo, syvätunto, syvähaju, syvämaku ja syvätunto samaa, kuin selvänäkö, selväkuulo ja niin edelleen. Minun suuhuni ja ymmärrykseen vain paremmin osuu syvyys näistä aisteista puhuttaessa.

Tavoitteena siis on, että metsään mentyämme pikkuhiljaa vaimennamme päiväaistimme ja ylenemme syvätajuntaamme, laajennetun tietoisuuden ja hajautetun älyn tilaan. Syvätajunnan tasolla aukeaa metsätajunta, joka mahdollistaa metsässä kulkijan ja metsän yhteisymmärryksen sekä sielunhoidon – viestinnän metsätajunnan kentässä. 

Monilla meistä syväaistit toki toimivatkin: havahdut kadulla kulkiessasi siihen, että ajattelet ja tavallaan näetkin vanhan ystäväsi, jota et olekaan pitkään aikaan tavannut. Ja kas kummaa, seuraavassa korttelinkulmauksessa törmäät häneen. Syväaisteistasi syvänäkösi toimii! Saatat myös kokea vanhan, kilpikaarnaisen petäjän juurella ollessasi, että oma olemuksesi alkaa värähdellä yhdessä mahtipetäjän kanssa. Tavallaan näkymätön ulottuvuus tulee käsinkosketeltavan koettavaksi ja aavistusvoimainen yhteys metsäluontoon on syntynyt. 

Metsästäjä-eränkävijät puolestaan ovat tarvinneet äärettömän tarkkaa hajuaistia, syvähajua, metsissä saalista etsiessään. Huimaa on ollut törmätä tällaisiin luonnossa liikkujiin vielä nykymetsissä. Heidän silmiinsä tulee sisäänpäinkääntynyt katse ja he saattavat tuumata puolittain itsekseen, että tähän on eilispäivänä kuseksinut kettu, tai että tuolta tulee selvästi palavan tervaskannon hajut ja viittovat sinisten vaarojen ylitse. Kun sitten olette sinne muutaman tunnin kävelleet, niin… siellähän se kanto hiekalla könöttää, sammutettuna tosin, mutta hieman lämpimänä vielä. 

Laajennetun tietoisuuden käytöstä

Uusi tieteenala, kasvineurobiologia näyttää meille, kuinka samankaltaisia kaikkine toimintoinemme olemme kasvimaailman kanssa, vaikka kasveilla ei aivoja olekaan. Minulle tämä on vahvistanut entisestään käsitystä siitä, että voimme ymmärtää toistemme viestintää. Samalla tämä on tuonut ymmärrystä siihen, miksi Pakasaivon Petäjä kykeni minut, elämään väsyneen kulkijan, kutsumaan luokseen, viestimään aikomuksensa ja opettamaan minulle puuhengitystä. Meidän vain tarvitsee ottaa tietoisemmin käyttöömme meille annetut kykymme ja hyödyntää vaikkapa laajennettua tietoisuutta ja hajautettua älyä. 

Minusta metsäsuomalaisten vanha taito olla metsässä ja vaimentaa päiväaistit on juuri tällaista laajennetun tietoisuuden ja hajautetun älyn käyttöä sekä yhtymistä metsätajunnan kenttään. Minulle eläin- ja kasvikuiskaajien taidot näyttäytyvät myös tällaisena laajennetun tietoisuuden ja hajautetun älyn käyttönä.