4/2018: Paniikki on ekstaasin veli

Haaveiletko esiintymisestä, mutta jännitys sementoi siipesi? Näin voit muuttaa esiintymisjännityksen nautinnoksi.

5.10.2018 / Kristiina Sarasti

”Keep calm and carry on”, pysy rauhallisena ja jatka elämääsi. Tämä Englannin informaatioministeriön lanseeraama, toisen maailmansodan aikainen slogan on saanut uuden elämän viraalihittinä. Ajatus pään pitämisestä kylmänä kiperissä tilanteissa on saanut vastakaikua ympäri maailman. 

Myös esiintymisjännityksen hallinnassa on korostettu rauhoittumisen merkitystä. 

Useimpien jännittäjien muilta saamat ohjeet ja sisäinen puhe keskittyvät jännittämisen ja epäonnistumisen välttelyyn: ”Älä jännitä”, ”Nyt en saa hermoilla ja mokata” ja niin edelleen. 

Alitajunta on kuitenkin anarkisti, se ei suostu kuulemaan sanaa ”ei”. Siksi ongelmakeskeinen puhe ja ajattelu eivät laukaise jännitystä vaan ruokkivat sitä. Parhaimmillaankin ne vain siivoavat jännityksen tunteen maton alle, missä se jatkaa myyräntyötään.

Mitä jos päätyisimmekin energiataloudellisesti säästäväisempään ratkaisuun? Mitä jos emme taistelisikaan jännitystä vastaan vaan hyppäisimme sen selkään ja ratsastaisimme sen energialla? Get excited and jump in!

Ratsasta jännitykselläsi

Harvard Business Schoolin tutkija Alison Wood Brooks julkaisi vuonna 2013 tutkimuksen Get Excited: Reappraising Pre-Performance Anxiety as Excitement, jossa hän esitti, että jännitys ja innostus vastaavat kehollisilta oireilta toisiaan ja että siksi jännitystä voi tehokkaimmin hallita arvioimalla tilanne uudelleen innostuksen termein. 

Sekä jännittäessä että innostuksen vallassa adrenaliini saa sydämen lyömään kiivaammin, pulssin kiihtymään ja hengityksen tihenemään. Paniikki on ekstaasin veli, kuten rockyhtye Mana Mana jo 80-luvulla veisasi. Paniikin transformoimiseen innostukseksi tarvitaan monesti vain tilanteen uudelleenkehystäminen ja uudelleensanoittaminen. 

Usein jo aivan yksinkertainen kikka auttaa: se, että jännityksen hetkellä toistaa hokemaa ”Olen aivan innoissani!” Esimerkiksi näin: ”Olen aivan innoissani, että saan pitää puheen ystäväni häissä!” ”Olen aivan innoissani, että pääsen esiintymään firman johdolle!” 

Jo tämä yksinkertainen kikka voi tehdä ihmeitä. Jos ajattelemme tilanteen kauhistuttavan sijaan innostavaksi, mielemme ei tulkitse jännityksen kehollisia oireita hälytysmerkkeinä. Silloin esimerkiksi esiintymistilanne ei enää näytäkään kohtalokkaiden jyrkänteiden reunustamalta vuoristotieltä vaan huvipuiston kutkuttavalta vuoristoradalta.

Esiintymistilannetta voi monin tavoin kehystää uudelleen jo etukäteen. 

Moni jännittäjä mieltää jännityksen onnistumisen viholliseksi, mutta itse asiassa juuri se monesti auttaa meitä virittymään parhaimmillemme ja suoriutumaan erityisen hyvin. Suomiräpin kummisetä Paleface muistaa Hurriganesin legendaarisen laulajan ja rumpalin Remunkin kommentoineen: ”Pakko olla vähän perhosii, muuten ei pääse lentoon.”

Silloinkaan, kun jännitys on niin voimakasta, että se uhkaa häiritä esitystä, sitä ei kannata mieltää viholliseksi vaan sympaattiseksi ystäväksi, joka on hiukan pihalla nykyihmisen elämänpiiristä. 

Jännitys ihmisjoukon edessä on nimittäin evolutiivisesti hyvin perusteltu reaktio. Lajimme kehityshistoriassa se, että on yksin joukon edessä, on yleensä liittynyt tilanteeseen, jossa heimon jäsen on eksynyt heimostaan ja on vieraan heimon edessä, vaarassa joutua hyökkäyksen kohteeksi. 

Jännitys on sympaattisen hermoston tapa valmistaa meitä taistelemaan tai pakenemaan. Jännittäessä hengitys muuttuu pinnalliseksi, koska keho pyrkii hapettamaan lihaksia eikä aivoja. Lihakset kiristyvät, koska ne valmistautuvat toimintaan. Kädet hikoilevat, koska hikoilu parantaa tarttumaotetta ja kädelliset esi-isämme ovat paenneet kiipeämällä puuhun.

Ruumiilliset jännitysoireet eivät siis ole merkki siitä, että kehosi pettää hetkellä, jona tarvitset sitä eniten, vaan siitä, että sympaattinen hermostosi toimii sympaattisella, lajimme historiassa mielekkääksi osoittautuneella tavalla. Voit siis kiittää kehoasi hyvästä yrityksestä auttaa ja sitten kertoa sille, että turpasaunan sijaan luvassa onkin bileet.

Ratsasta alitajunnallasi

Voit ehkäistä jännityksen muuntumista lamauttavaksi esiintymiskauhuksi myös valmistautumalla esiintymiseen huolellisesti etukäteen. Pidä alitajunta poissa pahanteosta, pelkojen maalailusta, delegoimalla sille osa omista töistäsi. 

Aloita valmistautuminen esitykseesi ajoissa, jotta alitajunnalle jää aikaa työskennellä. Pyydä alitajuntaasi hautomaan aihetta, ja pian huomaat poimivasi aineksia esitykseesi kaikkialta, lukemistasi artikkeleista, kuulemistasi keskusteluista, päivän lehdestä. Synkronisiteetti värittää päiviäsi, merkityksellisiä yhteensattumia tapahtuu kaiken aikaa.

Ranskalainen mikrobiologi ja kemisti Louis Pasteur kuvasi tätä lainalaisuutta toteamalla: ”Sattuma suosii valmistautunutta mieltä.” Suomalainen tietoturva-asiantuntija ja huippupuhuja Mikko Hyppönen ilmaisee saman ajatuksen hiukan toisin: ”Niillä, joilla selkeät tavoitteet, käy usein hyvä tuuri.” 

Kun asetat tavoitteesi ja edistät projektiasi säännöllisin väliajoin, mielesi tiedostamattomat voimat saavat mahdollisuuden kantaa kortensa kekoon. Silloin tuntuu kuin koko universumi työskentelisi projektisi puolesta.

Valmistautuminen antaa hyvin kokonaisvaltaista varmuutta, se kuuluu jopa äänenkäytössä.

Ratsasta empatiallasi

Muista, että jännitys on perimmältään välittämisen kommunikoimista kehollisesti. Se kertoo, että tilanteella ja muilla ihmisillä on sinulle suuri merkitys. Tutkitusti ainoita ihmisiä, jotka eivät koskaan jännitä, ovat sosiopaatit. 

Anna siis empatiallesi tilaa ilmetä positiivisissa muodoissaan. 

Valmistaudu paitsi esityksen asiasisältöön myös yleisön kohtaamiseen. Koko esitys kannattaa kasata miettien MIKSI, KENELLE, MITÄ, MITEN. Mieti, mikä sinua ja yleisöäsi yhdistää, ja hyödynnä tuota yhteistä maaperää johdatellessasi yleisöä aiheeseen. 

Valitse myös käyttämäsi esimerkit ja kielikuvat niin, että ne puhuttelevat monenlaisia yleisön jäseniä. Huomioi sekä yleisön jäsenten koulutus ja elämänpiiri että erilaiset tavat oppia: joku oppii tehokkaimmin kuulemalla, joku näkemällä, joku tekemällä.

Suhtaudu omiin esiintymistilannetta koskeviin pelkoihisi ja toiveisiisi niin kuin empaattinen vanhempi suhtautuisi lapsen ajatuksiin. Esiintymistilannetta koskevien pelkojen ja oletusten purkamisessa voi auttaa niin sanottu worst case scenario (WCS) ja best case scenario (BCS) -harjoitus. Sanoita itsellesi, mikä olisi pahinta ja parasta mitä voisi tapahtua, jolloin voit huomata, että yleensä tosielämän tilanteet ovat jotain siltä väliltä. Tämä harjoitus vähentää esiintymiseen liittyviä pelkoja ja paineita ja tekee onnistumisen todennäköisemmäksi. 

Sen jälkeen voit avata sydäntäsi yleisöllesi esimerkiksi buddhalaisella laajennetun myötätunnon harjoituksella, jossa toivot ensin hyvää rakkaimmillesi, sitten tutuille, sitten yleisöllesi, jopa sen mahdollisesti skeptisiksi tai vihamielisiksi olettamillesi jäsenille.

Kun esityksesi lähestyy, voit oikein pommittaa mielikuvaasi yleisöstä hyvillä toiveilla ja toivoa sen jokaiselle jäsenelle rajattomasti onnellisuutta, terveyttä ja muuta hyvää. Tämä muuttaa mielikuvaasi yleisöstä lempeämmäksi ja lisää samassa veneessä olemisen tuntua.

Ratsasta egollasi

Jännitystä luo usein se, että fokus on esiintyjässä eikä aiheessa ja yleisössä.  

Tähän auttaa se, että tuunaat mielikuvaa egostasi. Se on työkalu, ei päähenkilö. Esiintyessäsi olet vain eräänlainen käyttöliittymä tärkeän aiheesi ja tärkeän yleisösi välillä.

Esiintymisvalmentaja Johannes Lahtelan mukaan omia tunteita ei kannata
puida loputtomiin, tärkeämpää on katsoa toista ihmistä. Huomio kannattaa siirtää itsestä muihin. 

Jos jännitys kuitenkin vain yltyy, voi olla kyse siitä, että jännittäjä uskottelee itselleen, että esityksessä on kyse eksistentiaalisesta oikeutuksesta, siitä, hyväksyykö heimo jäsenekseen.

Tällaisessa tapauksessa on tärkeää muistuttaa itseään sisäryhmän ja ulkoryhmän eroista. Elämäsi todella tärkeät ihmiset ovat puolellasi, tapahtui mitä tapahtui, joten elämäsi ei riipu siitä, syttyykö yleisösi sinulle vai ei. Ydinheimosi ei kuitenkaan hylkää.

Jännitys ei yleensä liity aiempiin onnistumisiin ja epäonnistumisiin vaan siihen, miten selitämme ne itsellemme. Siksi kannattaa tehdä itselleen vahvistavia tarinoita. 

Tee jokaisen esiintymisen tai jännittävän sosiaalisen tilanteen jälkeen harjoitus nimeltä stoalainen päiväkirja. Kirjoita ensiksi, mikä tilanne oli, sitten, miten se sujui, ja lopuksi, minkä voimavarojesi, ominaisuuksiesi tai asenteidesi ansiosta selvisit siitä. Päätä harjoitus kirjoittamalla, että ”näiden ominaisuuksien ansiosta onnistun seuraavallakin kerralla”. 

Tällä tavoin vakuutat vähitellen itsesi siitä, että onnistumisen avaimet ovat omassa taskussasi, eivät kohtalon tuulien tai oikukkaiden jumalien heiteltävänä.

Kun valjastat jännityksesi, alitajuntasi, empatiasi ja egosi ratsuiksesi, paniikin maisemat vaihtuvat innostuksen maisemiin ja esiintymisestä voi tulla nautinnollista, miksei jopa ekstaattista.