Rakkauden 
ja tiedon 
joogasta

Mitä on rakkauden jooga ja mitä tiedon jooga? Ja kuinka ne liittyvät toisiinsa? Voiko rakkaus olla tietoa? Ja voiko tieto olla rakkautta? Onko näillä kahdella joogalajilla liittymäkohtia? Voiko rakkaus ja tieto sulautua toisiinsa?

19.3.2019 / Taavi Kassila

Ne, jotka pitävät eniten bhaktista, rakkauden joogasta ajattelevat, että todellisuus on kaksijakoinen. He toisin sanoen uskovat dvaitafilosofiaan, siihen että on olemassa rakastaja ja rakastettu, minä ja maailma, minä ja Jumala. He ajattelevat, että palvoja ei voi koskaan sulautua palvottavaan, ihminen on erillinen Jumalasta. Hän voin parhaimmillaan olla vain erinomainen Jumalan palvoja.

Kun katselemme maailmaa, toki näemmekin tämän moninaisuuden maailman, jossa on lukemattomia ihmisiä, eläimiä, kasveja ja planeettoja. Tämä on maailma, jonka koemme. Näin moninaisuuden kokeminen on henkisen oppilaan ja joogioppilaan lähtökohta.

 Tämä ei kuitenkaan ole ainoa tapa kokea todellisuutta. Valaistuneet joogit eivät koe maailmaa tällä tavoin. He sanovat, että maailman läpäisee Yksi. Tämä Yksi on jumalallinen tietoisuus. Tämä on näkökulma, joka on tyypillinen jnanalle, tiedon joogalle. 

Sen mukaan Paramatman, maailmankaikkeuden sielu ja jivatma, yksilösielu ovat lopulta yksi. Näin meitä opettaa advaitafilosofia, joka tarkoittaa kirjaimellisesti ei-kaksinaisuutta. Kyse on toisin sanoen ykseydenfilosofiasta, josta puhutaan Upanishadeissa, joogan pyhissä teksteissä. Sen mukaan todellisuus on Yksi ja kaiken läpäisee yksi ja sama tietoisuus. Johtuen mayasta, harhasta, me koemme tämän ykseyden moninaisuutena.

Mayaa eli harhaa

Olen huomannut, että suurin osa ihmisistä ei halua kuulla, että niin sanottu todellisuus on harhaa. Ja myönnettävä onkin, että mayafilosofiaa on aika vaikea tajuta. Silti maailmankuulu fyysikko Albert Einsteinkin sanoi, että fyysikolle maailmankaikkeus on illuusiota, joskin pitkäkestoista sellaista. 

Mayafilosofiaa ei lopulta ole niin vaikeata ymmärtää, kun oivallamme, että sillä tarkoitetaan itse asiassa samaa asiaa, josta kristinusko puhuu. Kyse on väliaikaisuudesta.  Raamatussa kerrotaan miehestä, joka rakensi talonsa hiekalle ja toisesta miehestä, joka rakensi talonsa kalliolle. Hiekka on mayaa, sitä että rakennamme elämämme väliaikaisten asioitten varaan, jotka jättävät, pettävät, kuolevat ja katoavat. 

Samaan tapaan Äiti Amma, yksi tämän ajan suurista mestareista vastasi yksioikoisesti kysymykseen siitä, kumpi on  mayaa eli harhaa: se minkä mieli projisoi vai maailmankaikkeus. Amma vastasi, että molemmat.

Maya  eli harha tarkoittaa sitä, mikä peittoaa alleen. Jumala, jumalallinen tietoisuus jää piiloon ja sen pinnalle tulee jotakin muuta, joka vie huomiomme.

Upanishadit eli joogan pyhä tekstit puhuvat köydestä, joka nähdään käärmeenä.  Köysi edustaa tässä jumalallista tietoisuutta, joka on meidän ydinolemuksemme, mutta me heijastamme sen pinnalle egon haluineen, pelkoineen ja ylpeyksineen.

Mielen myrkyt

Kun pyrimme eroon harhasta, meidän tulee puhdistaa mielemme. Mistä me puhdistamme mielemme? Tähän eräs guru vastasi minulle Intiassa sanoen:

– Kama, krodha, lobha, moha, mada, matsarya.

Mitä nämä viisi sanskritinkielistä sanaa tarkoittavat? 

Kama  tarkoittaa itsekästä halua. Haluamme jotakin ja jos emme saa sitä mitä haluamme, petymme. Jos taas saamme sen, mitä haluamme, pelkäämme menettävämme sen. Ja menetämmehän me. Kyse on vain aikataulusta, sillä viimeistään kuolemassa menetämme kaiken.

Krodha on viha. Se on seurausta siitä,  että emme saa sitä, mitä haluamme tai odotuksiimme ei vastata. Jokainen tietää omasta kokemuksestaan, että viha myrkyttää oman mielentilan ja helposti myös ympärillä olevien ihmisten mielentilan.

Lobha  puolestaan on ahneutta, mikä sekin on yksi egon perusvoimista. Ahnehdimme jotakin itsellemme, emmekä halua jakaa sitä toisten kanssa. Ahneus on yksi ihmiskunnan tämän ajan suurista ongelmista. Olemme ahnehtineet liikaa luonnosta piittaamatta ja sen seurauksena luonto on saastunut.

Moha tarkoittaa takertumista. Takerrumme kaikenlaisiin maallisiin asioihin. Jotkut päihteisiin, toiset liikasyömiseen, kolmannet valtaan, asemaan, omaisuuteen, julkisuuteen tai ihmissuhteisiin. Todellisuuden luonne on kuitenkin jatkuva muutos, joudumme luopumaan kaikesta, niinpä takertuminen tuottaa kärsimystä.

Mada tarkoittaa ylpeyttä, hybristä, ylimielisyyttä, toisten yläpuolelle asettumista. Ja ken on ylpeä, hän ei opi. Niinpä ylpeys on henkisen kasvun este. Se on myös todellisen rakkauden este.

Matsarya taas tarkoittaa kateutta, sitä että kadehdimme jotakin, mitä jollakulla toisella on. Oli sitten kyse omaisuudesta, asemasta, lahjoista, ihmissuhteista, mistä hyvänsä. 

Nämä kuusi vihollista myrkyttävät mieltämme ja aiheuttavat siten kärsimystä.

Oppilaina harjoitamme joogisia hyveitä, kuten anteliaisuutta, epäitsekkyyttä, takertumattomuutta, pyyteetöntä rakkautta ja nöyryyttä voittaaksemme nämä kuusi myrkkyä.

Joogan eri poluista

Jooga opettaa keskittymään olemassaolon jumalalliseen olemuspuoleen, jolloin maalliset ominaisuudet eli mielen myrkyt alkavat vähentyä. 

Jooga tarjoaa neljä eri polkua jumalalliseen keskittymistä varten: bhaktin, rakkauden joogan, jnanan, tiedon joogan, karman, epäitsekkään toiminnan joogan ja rayan, venytysliikkeiden ja meditaation joogan.

Ne kaikki auttavat pienentämään ahamkaraa, egoa.

Kun teemme epäitsekkäitä tekoja, itsekeskeisyytemme vähenee ja saamme kokea puhdasta iloa. Samoin käy, kun istumme meditoimassa ja keskitymme jumalalliseen. Tällöin nuo mielen kuusi myrkkyä alkavat pienentyä ja lähestymme puhdasta tietoisuutta.

Bhaktin, rakkauden joogan polulla rakastamme henkistä mestaria ja Jumalaa. Mestari voi olla Krishna, Buddha, Jeesus tai vaikkapa Äiti Amma, Yogananda tai joku muu valaistunut mestari. Mestarin rakastaminen avaa ja puhdistaa sydäntä.

Myös ihmisten, eläinten ja luonnon rakastaminen epäitsekkäästi on rakkauden joogaa. 

Rakastaminen on kaikille ihmisille luonnollista ja helppoa, sillä jokainen osaa rakastaa jo vastasyntyneenä. Voi toki olla niinkin, että jos olemme joutuneet kokemaan vaikeita asioita lapsuudessamme, sydämemme on joiltakin osin sulkeutunut.

Rakkauden jooga eli bhakti tarjoaa erilaisia keinoja sydämen avaamiseksi, kuten bhajanit, henkiset laulut ja kirtanit, Jumalalle tanssimisen. Myös mestarin mietiskeleminen rakkaudella avaa sydäntä.

Jos  valitsemasi mestari on elossa, niin mestarin säteilevä rakkaus on suurimpia keinoja avata sydäntä, sillä mestari on aina korkeimman rakkauden tilassa. Hän säteilee jatkuvasti tuota rauhaa ja rakkautta.

Korkein rakkaus

Kun rakastamme toista ihmistä, sanomme ”minä rakastan sinua”. Tässä rakkaudessa on olemassa minä ja sinä – eli kaksinaisuus. Silti maallisessakin rakkaudessa haluamme tulla toista lähelle, haluamme ikään kuin sulautua yhteen.

Henkisessä rakkaudessa ego katoaa ja tällöin meistä tulee rakkaus. Koemme olevamme yhtä jokaisen kanssa. Tällöin rakastamme kaikkia ja kaikkea. Kun näkee Itsensä kaikessa ja kaikissa, voi vain rakastaa. Tämä on ykseyden tila. Tätä on korkein rakkaus.

Näin bhaktin eli rakkauden joogan tietä pitkin tulemme lopulta samaan tilaan, mistä jnana jooga eli tiedon jooga puhuu – ykseyden tilaan.

Tiedon joogan kompastuskivenä on se, että oppilas saattaa alkaa teoretisoida, filosofoida ykseysfilosofialla. Kun hän ymmärtää älyllisesti, että kaiken läpäisee yksi tietoisuus, hän voi kuvitella ymmärtävänsä, mistä on oikeasti kysymys.

Mutta vain hän, joka on tuossa perimmäisessä tilassa, jossa olemassaolo koetaan rauhana, autuutena ja kaikkiin kohdistuvana rakkautensa – vain hän on oikeasti oivaltanut tuon perimmäisen tilan, joka on joogan päämäärä.

Kulkekaamme päivä kerrallaan, askel kerrallaan kohti joogan päämäärää. Toistakaamme mantraa, meditoikaamme, laulakaamme henkisiä lauluja ja tehkäämme epäitsekkäitä tekoja. Tämä kaikki on joogaa! `

Kirjoittaja on pitkän linjan joogi ja joogaopettaja.