6/2017: Suvi Bowellan: ”Se kenellä 
Onni on, 
se onnen kätkeköön” ja muut meitä rajoittavat uskomukset romukoppaan

Onko todella edelleen niin, että toisen onni on omasta pois, tai että parempi pitää kynttilä visusti vakan alla, ettei kenellekään tule paha mieli.

31.12.2017 / Suvi Bowellan

Onko todella edelleen niin, että toisen onni on omasta pois, tai että parempi pitää kynttilä visusti vakan alla, ettei kenellekään tule paha mieli.

Järjestin hiljattain Kiitollisuuskuuri-nimisen verkkotapahtuman, joka keräsi lähes 500 osallistujaa. Näin runsaslukuisessa ryhmässä ihmisten erilaisuudet korostuvat. Osallistujilla oli sama toive – keskittyä kiitollisuuden aiheiden löytämiseen omasta elämästä ja lisätä omaa hyvinvointia – mutta he lähtivät tekemään matkaa keskenään hyvin erilaisista lähtökohdista käsin.

Jo kurssin alkaessa eräs osallistujista jättäytyi pois, sillä hän koki onnellisuuden aiheiden jakamisen aiheuttavan vain kateutta ja muita negatiivisia reaktioita. Tämä suretti, sillä mitä se kertoo asenteistamme?

Kateus on inhimillinen reaktio, mutta sitä ei kannata käyttää muita vahingoittavalla tavalla. Sen sijaan kateuden tunteen voi kääntää hyödykseen. Kun tunnet kateuden piston, kysy itseltäsi, miksi toisen onni ja kiitollisuus herättävät minussa kateutta, ärtymystä ja joskus jopa suoranaista vihaa? Mihin kipupisteeseen toisen onni sohaisi? Mikä toistaiseksi toteutumaton toive ilmoittelee itsestään? Tiedostaminen on ensimmäinen askel vapauteen.

Kollegani Tara Lange Hidasta elämää -sivustolta kirjoittaa siitä, kuinka kipuamme tunneasteikolla kohti rakkautta. Kukin omalla tyylillään ja vauhdillaan. Samasta kirjoittaa David R. Hawkins kirjassaan Power vs. Force. Olemme eri kohdissa tuota matkaa, mutta valtavan hienoa on se, että teemme sitä. Välillä ote lipsuu ja palataan pari askelta alaspäin. Välillä tuntuu jopa siltä, että koko kiipeäminen on ollut turhaa, kun jokin vastaisku vetää tikapuut kumoon. Sillä hetkellä kysytään luottamusta ja sinnikkyyttä; uskoa siihen, että matkalla on vielä edessä ihania asioita. Joskus käymme läpi ikään kuin shamanistisen kokeen, initiaation, josta selvittyämme pääsemme aimo harppauksen eteenpäin. Maallisemmin ilmaistuna, moni läpimurto on tapahtunut heti sen suurimman epäonnistumisen jälkeen.

Miltä henkisen kasvun matka sitten tyypillisesti näyttää?

Aivan kuten rakastuessamme, henkinen herääminen saattaa alkaa valtavalla palolla. Maailma näyttää ruusuiselta ja kaikki on mahdollista. Meillä on valtavasti energiaa ja rakastamme kaikkia ja kaikkea. Ennen tätä läpimurtoa olemme saattaneet kamppailla pitkäänkin turhautuneisuuden ja merkityksettömyyden tunteen kanssa ja kenties menettäneet jo uskomme siihen, että koskaan löydämme sitä, mitä kaipaamme. Ja siinä hetkessä, kun päästämme irti, uusi ovi avautuu. Olo on kuin Liisalla ihmemaassa: kaikkialla riittää ihmeteltävää ja arjen ihmeitä.

Kun rakastumisen huuma hellittää, alamme tuntea myös epämukavampia tunteita. Emme millään haluaisi kokea sitä, sillä maailma näyttää niin paljon kivemmalta vaaleanpunaisten linssien läpi katsottuna. On ihanampaa keskittyä ylimpien chakrojen avaamiseen ja korkeissa sfääreissä oleiluun: elää elämäänsä enkeleiden, yksisarvisten ja henkisten mestareiden parissa, kuin katsoa omaa ihmisyyttään ja niitä rakkauden esteitä, jotka alkavat ilmoitella itsestään ristiriitaisina tunteina. Tässä vaiheessa tulee miettineeksi ensimmäistä kertaa, menikö tässä nyt jokin pieleen. Eikö tämä polku ollutkaan minulle tarkoitettu? Varjomme tuodaan valoon, jotta voisimme parantaa haavamme ja päästä entistä eheämpinä eteenpäin.

Tässä vaiheessa kysytään sitoutumista. Haluanko todella mennä kohti uudenlaista elämää ja oloa, vai palaanko vanhaan? Jaksanko setviä menneisyyteni ongelmia, jotta vapaudun reppuuni kertyneistä rakkauden esteistä: rajoittavista uskomuksista, kuormittavista tunteista ja traumoista?

Mutta pitää muistaa, että kaikki muutos pitää sisällään epämukavalta tuntuvan kaaosvaiheen. Energiatasolla irrotamme itsestämme sellaisia kytköksiä, jotka ovat sitoneet meidät tuttuun ja turvalliseen kenties vuosikymmenien ajan. Tuttu voi olla helppoa, vaikkei se olisikaan mukavaa. Tässä vaiheessa itsestäni tuntui siltä, kuin minua olisi revitty kahteen suuntaan. Toinen jalkani oli jo nivusia myöten uudessa maailmassa, mutta toisessa jalassa oleva ankkuri veti takaisi vanhaan kuiskutellen korvaani uhkakuvia, kuten että tulen menettämään kaiken minulle tärkeän, jos jatkan tällä polulla.

Tämä on yksi initiaatio ja jos siitä selviää eteenpäin, eteen tuodaan jälleen uutta ihmeteltävää. Sydän huutelee jo varsin voimallisesti, ”Tänne suuntaan. Täällä on sinun onnellisin tulevaisuutesi.” Tämäkin vaihe, sydämen ääneen luottamisen opettelu, vaatii uskoa ja rohkeutta. Ihmiset ympärillämme eivät välttämättä ole samalla aaltopituudella kanssamme ja yhtäkkiä emme enää tunne kuuluvamme omaan heimoomme. Olemme muuttuneet, mutta ympäristömme ei vielä ole muuttunut mukanamme. Puhutaan niin sanotusta sielun syklistä: kun energiamme muuttuu, kestää noin kolmisen kuukautta, että tuo sisäinen muutos alkaa heijastua meille takaisinpäin konkreettisella tavalla: uusina tilaisuuksina, ihmissuhteina, ympäristön muutoksena. Taas vaaditaan sitkeyttä ja luottamusta siihen, että hyvä tästä tulee.

Saavumme lopulta paikkaan, jossa on hyvä olla ja levähtää. Moni käytännön asia elämässämme on järjestäytynyt uuteen uskoon tai vähintäänkin olemme päässeet itse muutoksemme kanssa sellaiseen tasapainoon, että pystymme suhtautumaan rauhallisemmin siihen, että kaikki ei ole vielä niin kuin haluaisimme. Toinenkin jalka on siirtynyt uuden todellisuuden puolelle ja voimme seistä jo tukevammin. Ympärillämme on uusi ihana heimo samanhenkisiä matkantekijöitä. Tässä vaiheessa piilee mukavuudenhalun vaara. Jos jäämme vuosikausiksi mukavuusalueellemme ja vastustamme muutosta, voi olo käydä jossain vaiheessa taas tukalaksi. Se, mikä vielä jokin aika sitten toi suuren onnen ja merkityksellisyyden tunteen, ei yhtäkkiä enää tuotakaan samanlaista tyydytystä. Sisäinen äänemme kuiskuttelee uusista tuulista ja elämä yrittää kiinnittää huomiomme uuteen suuntaan asettamalla kapuloita rattaisiin. Olemme jälleen kerran kasvaneet kengistämme ulos ja sielumme huitelee jo etsimässä uusia polkuja ja tapoja ilmaista itseään entistäkin loistavammin. On jälleen aika kasvaa ja muuttua. Vastaatko tuohon kutsuun? Minkä hinnan maksat siitä, jos pidät vanhasta kiinni? Miltä tulevaisuutesi näyttää, jos et suostu muuttumaan? Mitä hyvää nurkan takana voi odottaa, jos uskallat kurkistaa sinne? Miltä tulevaisuutesi voi ihanimmillaan näyttää, jos vastaat elämän kutsuun?

Energian peruslait

Järjestin ilmaisen kiitollisuuskuurin halustani auttaa mahdollisimman suurta joukkoa ihmisiä kiitollisuuden äärelle, tai edes yhden askelman ylöspäin rakkauden tikapuilla. Halusin tarjota kannustavan yhteisön ja mahdollisuuden tehdä henkisen kasvun matkaa yhdessä. Olimme sitten millä tahansa askelmalla omalla matkallamme, niin kiitollisuus on energiaa, joka automaattisesti kohottaa värähtelytaajuuttamme. Se auttaa kokemaan nykyisyyden ja tulevaisuuden positiivisempana ja näkemään mahdollisuuksia ympärillämme. Käytimme yhdessä hyväksemme energian peruslakeja:

1. Saat lisää sitä, mihin keskityt.

2. Vedät puoleesi sitä, mitä värähtelet.

3. Saadaksesi enemmän kuin mihin olet tottunut, sinulla on oltava enemmän energiaa.

Ryhmässä voi luoda huikean yhteiskentän, jonka energiasta jokainen osallistuja saa osansa. On myös monia, jotka tekevät matkaansa varsin yksin. Yhdessä luominen ja toinen toistensa kasvun ja unelmien tukeminen auttaa meitä kaikkia. Toisen onnesta iloitseminen jouduttaa omankin hyvän saapumista. Mitä useampi ihminen pääsee osalliseksi rakkaudesta, kiitollisuudesta, hyväntahtoisuudesta ja ilosta, sitä lähemmäksi tulee uusi maailmaa, jossa rakkaus johtaa. Harva meistä tulee valmiiksi siinä mielessä, että kokisimme täydellisen valaistumisen fyysisen elämämme aikana. Tai kuka näistä uusista ihmeellisistä energioista tietää! Elämä ja uudistuminen on aaltoliikettä. Välillä on runsaan energian aikakausia ja täyttymistä ja sitä seuraa vetäytymisen ajanjakso voidaksemme täyttyä taas uudella. Ollaan itsellemme ja toisillemme armollisia ja pidetään katse horisontissa, kun keikuttaa.