Sisällä palaa

Kirsti Kuosmasta on aina ajanut palo ja 
kaipuu johonkin suurempaan. 
Johonkin taianomaiseen, mystiseen, arkea suurempaan – asiaan, paikkaan, kokemukseen tai mielentilaan, jolle ei oikeastaan löydy sanoja.

1.1.2020 / Jenni Arbelius

Tämä palo on vienyt hänet maailmalle, takaisin Suomeen, näyttelijäksi, äidiksi, vaimoksi, psykoterapeutiksi, henkisen tien kulkijaksi, eronneeksi elämäntutkijaksi ja lopulta tantraopettajaksi sekä seksi-, rakkaus- ja parisuhdevalmentajaksi.

Aivan aluksi Kirsti Kuosmanen etsi jotain elämää suurempaa musiikista. Tarkemmin sanottuna punk-musiikista. Hän muutti lukion jälkeen Lontooseen, teki töitä ravintoloissa, hotelleissa ja klubeilla. Elämä oli rock’n’rollia. Lontoossa hän löysi lisää elämänsä rakkauksia – näyttelemisen sekä pitkäaikaisen elämänkumppanin, muusikko Ismo Alangon.

– Opiskelin näyttelijäksi Lontoossa. Koulu oli raadollinen, opiskelijoita tiputettiin kolme kertaa vuodessa. Olin jatkuvasti kovien suorituspaineiden alla. Selviydyin kuitenkin kutakuinkin hengissä ja kun palasin Suomeen vuonna 1988, sain todella hyvin töitä.

Teatterin maailmassa oli Kirstin kaipaamaa magiikkaa. Samaan aikaan näytteleminen, maskin taakse piiloutuminen ja ainainen esillä olo alkoi puskea pinnalle myös ahdistavia tunteita. 

Ensimmäisen lapsen jälkeen Kirsti masentui, mutta ei hakenut vielä tällöin itselleen apua. 

– Siihen aikaan ajateltiin, että täytyy olla aivan hullu, jos menee terapiaan. Törmäsin hahmoterapiaan vasta myöhemmin teatterin kautta. Olin kurssilla, jossa tutkittiin hahmoterapian avulla, että miksi näyttelijä ei osaa olla läsnä lavalla. Siellä minä ja aika moni muukin oivalsimme, että eihän me mitään näyttelijän opintoja tarvita. Me tarvitaan terapiaa!

Usein onkin niin, että monen taiteilijan työ sivuaa parantajan työtä ja toisinpäin. Taiteilija tekee parannustyötä omilla keinoillaan ja todella moni taiteilija avaa myös itseään erilaisilla terapioilla – muuten ei voisi välittää yleisölle sitä, mitä he näyttelijän välityksellä etsivät: jotakin mystistä ja maagista. Jotain elämää suurempaa.

Minäkö henkiselle polulle?

Itsensä avaaminen alkoi kiinnostaa Kirstiä. Hän perehtyi hahmoterapiaan syvemmin ja opiskeli psykoterapeutiksi Tanskassa, otti asiakkaita vastaan ja teki samalla töitä näyttelijänä. Hän on ollut pitkään mukana muun muassa improvisaatioteatteri Stella Polariksessa, joka toimii Helsingin Kaapelitehtaalla. 

– Terapiasta puhutaan symbolisesti sipulin kuorimisena. Siinä kuoritaan kerroksia persoonan ympäriltä. Tulin sen kysymyksen eteen, että mitä siellä ytimessä sitten on?

Kuosmanen oli saanut hyvin ei-uskonnollisen ja epähenkisen kasvatuksen, eikä henkisyys ollut hänen elämässään näkyvästi läsnä. Tämä asia muuttui, kun yksi hänen hahmoterapeuttiopettajistaan teki oppilailleen shamanistisen rituaalin. Kirstille avautui vähitellen tietoisuus siitä, että hänen on lähdettävä tutkimaan henkistä tietä. Jossakin kohtaa hän kutsui mielessään itselleen henkistä opettajaa.

–  Sain heti sellaisen sisäisen tiedon, että opettajani on Äiti Amma. Minähän oli monta vuotta töissä Stella Polariksessa Kaapelitehtaalla, jossa järjestettiin Äiti Amman tapahtumia. Katsoin aina näitä Amma-tyyppejä suurella epäluulolla ja mietin, että voi jestas, mitä nuokin tuolla puuhaavat. Että minulle ei ikinä tuollaista, Kirsti nauraa. 

– Tuntuu, että yksi määräävä tekijä elämässäni on ollut se, että aina kun ajattelen jostakin asiasta, että ei ikinä, löydän itseni seuraavaksi juuri sieltä, täysillä menossa, syvässä suossa.

Seuraavaksi Kirsti etsi siis jotain elämää suurempaa Äiti Amman ashramista. Amma oli Kirstin opettaja useita vuosia. Ashramissa löytyi myös seksuaalienergia sekä tietoisuus siitä, että Kirstin tulisi opettaa sen tiimoilta erityisesti naisia. Kokemus oli yllättävä, sillä Kirsti oli kärsinyt seksuaalisesta haluttomuudesta.

– Huomasin, että aina kun olin ashramissa ja sydämeni aukesi, myös seksuaalienergiani lähti virtaamaan. Sikäläisessä traditiossa seksuaalienergiaa ei itsenään arvosteta, sitä vain nostetaan korkeammaksi värähtelyksi.

Kirsti kuitenkin koki, että jos kerran sama ilmiö tapahtuu aina Amman ashramissa, sen täytyy olla viesti ja kertoa siitä, että hänen tulee tutkia asiaa syvemmin.

– Olin Kali-temppelissä meditoimassa ja tietoisuuteeni tuli viesti, että minun tulee opettaa naisia. Minulla ei ollut aavistustakaan, että miten sen teen, mutta tieto oli selkeä.

Seuraavaksi Kirsti löysi tantran maailman. Hän opiskeli maailmalla parhaiden opettajien johdolla ja valmistui tantraopettajaksi ja valmentajaksi. Sillä polulla hän on edelleen. Nyttemmin hän on avioeronnut ja halunnut pitkän liiton jälkeen tutkia maailmaa itsekseen. Työssään hän on huomannut, että parisuhteen muoto ja merkitys on muuttumassa myös kollektiivisesti.

– Olen itsekin vasta tutkimassa kaikkea. Koen, että perinteinen parisuhde on osittain murtumassa. Tällä hetkellä monet ihmiset eivät oikein tiedä, mitä he haluaisivat parisuhteessa.

– Ihminen etsii luontaisesti turvaa ja parisuhde on yksi sellainen rakenne, josta sitä saa. Toinen puoli on intohimo. Jos on liikaa turvallisuutta, voi intohimo kadota ja jos on pelkkää intohimoa, ei ole turvaa. Kyseessä on kiinnostava leikki ja tutkimusmatka. Jokainen voi tutkia sitä, miten hän haluaa olla parisuhteessa.

Valmentajana ja terapeuttina Kirsti pitää kuitenkin parisuhdetta tärkeänä alustana henkiselle kasvulle. Jos kaksi ihmistä haluavat kehittyä ja katsoa omia haasteitaan, voi parisuhde olla myös tähän tarkoitukseen äärimmäisen toimiva asetelma.

Parisuhteessa ihminen voi löytää itsestään osia, jotka voivat tiedostamattomana hallita omaa käytöstä alitajuisella tavalla. Tällaisia löydöksiä itsestään löytää tasaiseen tahtiin myös Kirsti. Rakastuminen ja rakastaminen kun nostavat pintaan käytännössä aivan kaiken.

– Hirveän usein parisuhteessa nousee esiin meidän oma, sisäinen ja haavoittunut lapsemme. Tämä lapsi tarvitsisi sitä sun tätä. Asioita, joita se ei ole saanut vanhemmiltaan. Sisäinen lapsi voi nousta parisuhteen tielle, saatamme toteuttaa jopa seksuaalisuuttamme sisäisestä lapsestamme käsin. Lapsenomainen tarvitsevuus ei ole seksuaaliselle kanssakäymiselle hirveän hyvä juttu, mutta asian tiedostaminen auttaa.

– Minulle on käynyt juuri näin, kun eräs salamarakastuminen nosti pintaan sisäisen lapseni ja sitten olinkin aivan sekaisin.

Supervoimana nautinto

Kirsti keskittyy erityisesti feminiiniseen seksuaalienergiaan ja naisen seksuaaliseen voimaantumiseen. Hän puhuu sensuaalisesta älykkyydestä ja supervoimasta nimeltä nautinto. 

Monen suomalaisen täytyy erikseen opetella nauttimisen taitoa, sillä nautintoa on perinteisesti väheksytty. Maamme historiassa on hyvin rankkoja aikoja, joissa lähestulkoon kaikki kapasiteetti on mennyt selviytymiseen. Nautinto saatetaan myös liittää itsekeskeisyyteen, vaikka tosiasiassa hyvinvoiva ihminen säteilee hyvinvointia myös muille. Siihen voi liittyä lisäksi mielikuvia hallitsemattomuudesta ja häpeällisyydestä. Suklaalevy saatetaan syödä salassa ja kahvipöytäpullakin pitää erikseen perustella.

– Sensuaalisuus, pehmeys, tunteet ja aistillisuus ovat olleet perinteisesti halveksittuja kulttuurissamme. Pitäisi olla kokoajan vahva, kontrolloitu ja päämäärätietoinen. Minä koen, että naisen todellinen voima lähtee pehmeydestä, aistillisuudesta ja sensuaalisuudesta, Kirsti sanoo.

Hän kuvaa naisen seksuaalienergian olevan veden kaltaista. Vesi on monimuotoista. Joskus se voi olla pieniä pisaroita, sumua, kastehelmiä, tyyni lammenpinta, jäätikkö, meri tai voimakas tsunami, joka ilmaisee itseään hurjalla voimalla.

– Aistillisuudessa on hurja voima. Siinä on villiyttä, jonka jokainen löytää, kun sukeltaa syvälle omaan nautintoonsa. Joissakin henkisissä perinteissä pyritään pääsemään eroon kaikesta haluamisesta. Minä ajattelen päinvastoin. Mitä enemmän hyväksymme ja otamme haltuun kaiken haluamisemme, jopa pinnallisen, päädymme syvään rakkauden kaipuuseen, hyväksytyksi tulemisen ja nähdyksi tulemisen tarpeeseen.

– Samalla tavalla kuin seksuaalisuus, voi myös haluaminen olla tie rakkauteen ja jopa valaistumiseen.