3/2018: Synnytys on henkinen matka

Synnyttäjä käy läpi valtavan määrän tunteita, henkistä luopumista ja kasvamista.
 Doula Piia Jokela-Nuoranen on tehnyt kymmenen vuotta synnytysasioiden pioneerityötä Suomessa. Nyt hän on perustanut Suomen ensimmäisen synnytyskodin.

28.6.2018 / Jenni Arbelius

Piia Jokela-Nuoranen on tehnyt synnytysasioissa alusta asti pioneerityötä. Vaikka doulia on ollut Suomessa jo parikymmentä vuotta, oli Jokela-Nuoranen ensimmäinen, joka pyysi tehtävästä rahaa.
– Kävin doulakoulutuksen Lontoossa vuonna 2008. Siellä oli itsestään selvää, että työstä pyydetään palkkio. Tässä mielessä olen siis Suomen ensimmäinen maksullinen nainen, Jokela-Nuoranen nauraa.
Doula on synnytykseen mukaan tuleva tukihenkilö. Hänen tehtävänsä on olla läsnä, tukea henkisesti ja tiedollisesti synnyttäjää ja auttaa kipujen kohtaamisessa luonnollisin keinoin.
Doula voi auttaa synnytyksessä esimerkiksi antamalla kipuja lievittävää akupainantaa, auttamalla synnyttäjää rentoutumaan ja hengittämään, auttamaan sopivien synnytysasentojen löytämisessä, ohjaamalla synnytystanssia tai äänenkäytön avulla tapahtuvaa yhteyden luomista omaan kehoon ja kertomalla erilaisten synnytysvaihtoehtojen hyvistä ja huonoista puolista hyvissa ajoin niin, että vanhemmat pystyvät tekemään mahdollisimman tiedostavia ratkaisuja.
Usein doulan tehtävä on myös auttaa käytännössä, siis järjestää äidille mother blessing -juhlat tai baby showerit, siivota synnytystila, ottaa valokuvia synnytyksen aikana, tilata synnyttäjälle pitsaa tai auttaa synnytyksen aikana käytännössä tavalla, jota synnyttäjä kussakin kohtaa tarvitsee. Itse sana doula tulee kreikan kielestä ja se tarkoittaa palvelijatarta.

Laillisuus todettu

Jokela-Nuoranen on ollut Aktiivinen synnytys ry:n toiminnassa mukana vuodesta 2008 alkaen. Vuonna 2016 hän teki synnytyskulttuurin parissa jälleen jotain, mitä Suomessa ei vielä oltu ennen tehty. Hän perusti Synnytyssylin. Se on hänen kotinsa, jonka alakertaa voi vuokrata. Syliin voi tulla synnyttämään, jos ei halua synnyttää omassa kodissaan.
Syli sijaitsee Vantaalla, 15 minuutin ajomatkan päässä Jorvin sairaalasta, jonne voi lähteä jatkamaan synnytystä, jos synnyttäjä sitä tarvitsee tai haluaa. Tähän mennessä Synnytyssylissä on synnyttänyt seitsemän naista.
– Idea laskeutui päähäni, kun olimme Aktiivinen synnytys ry:n naisten kanssa junassa matkalla Helsingistä Tampereelle ja juttelimme synnytysasioista. Tajusin, että jos kerran kotisynnytys on Suomessa laillista, täytyy toisenkin kotona synnyttämisen olla laillista.
Kotisynnytys ei sinänsä ole mikään uusi innovaatio. Suomessa ollaan synnytty sairaalassa vasta muutaman vuosikymmen ajan. Silti sairaalasynnytyksen käytännöt ovat levinneet hyvin tehokkaasti. Nykyään jopa yhdeksän kymmenestä ensisynnytyksestä tehdään epiduraalipuudutuksessa.
Synnytyssylin toimintakin syynättiin alkuvaiheessa viranomaispuolelta tarkasti – ja todettiin täysin lailliseksi.
– Synnytyssylin avajaiset pidettiin kansainvälisenä kotisynnytyspäivänä, 6.6.2016. Kaksi viikkoa sen jälkeen sain selvityspyynnön Aluehallintovirastosta. Vuosi sen jälkeen tuli toteamus, että kaikki on OK. Koen, että se oli voitto suomalaisille naisille. Me todella saamme itse valita, missä synnytämme.

Hiilaava kokemus

Piia Jokela-Nuoranen on itse kolmen lapsen äiti. Hänen ensimmäinen synnytyksensä tapahtui vuonna 2006. Se oli ennen kuin hän tiesi doulista ja kotisynnytyksistä yhtään mitään. Oma synnytys pakotti hänet kohtaamaan oman kehon, oman naiseuden ja oman pyhyyden uudella ja todella syvällisellä tavalla. Jokela-Nuoranen kokee, että suomalaisessa synnyttämiskulttuurissa ollaan hyvin kaukana näistä asioista.
– Synnytystarinat ovat välillä kuin sotamuisteluita. Kerrataan sitä, että kuinka monta tikkiä tuli ja että melkein kuolin kipuun.
Piian kokemus ja näkemys synnytyksestä on jotain aivan muuta. On kyse oman kehon, naiseuden ja synnytyskokemuksen syvällisestä haltuun ottamisesta.
– Itse koen, että synnytys on vaikuttava henkinen, emotionaalinen ja fyysinen prosessi, jonka kautta käydään läpi todella syvällisiä asioita, jotka valmistavat äidin ja lapsen uuteen elämään.
Hänen kaksi nuorempaa lastaan syntyivät kotona veteen, doulien, kätilöiden ja omaan kasvaneeseen läsnäoloon. Erityisesti nuorimman lapsen synnytys sisälsi hyvin monenlaisia emotionaalisia vaiheita.
– Yhdessä vaiheessa kävin läpi surua siitä, että keskimmäinen lapsi on niin pieni kokiessaan muutoksen nuorimmasta lapsesta keskimmäiseksi. Tein surutyötä siitä, että menettääkö hän äidin huomiota tulevan muutoksen myötä liikaa.
Vaikuttavaa oli myös se, ettei nuorin lapsi suostunut syntymään, ennen kuin Piia teki hänelle lupauksen.
– Lupasin, että teen parhaani, että en huuda hänelle. Se oli todella syvältä kumpuava lupaus, en tiedä, että mitä kaikkea siinä tulikaan luvattua. Vasta sen jälkeen synnytys todella alkoi, ääneen sanotun lupauksen jälkeen nuorimmaiseni oli valmis syntymään tähän maailmaan.
Kolmen lapsen äiti halusi varmistaa, ettei Synnytyssylin asiakkaille tule liukuhihnafiilis. Hän toivoo kaikille synnyttäjille täyden tuen täysipainoiselle, kokonaisvaltaiselle synnytyskokemukselle, jossa myös ihmisyyden emotionaalinen ja henkinen puoli ovat täydesti läsnä.
– Synnytys ja äitiys ovat yksiä tärkeimmistä asioista, joita nainen voi elämässään kokea. Se on pyhää. Karsastan otetta, jossa naiselle tulee ulkopuolinen olo omassa raskaudessaan. Että lyödään vaan listat käteen, että tätä et saa syödä ja tehdä, näin sinun tulee sitten synnyttää ja kaikki muu kokemukseen kuuluva unohdetaan.
Synnytyssyli syntyi ajatuksesta, että koska on monenlaisia äitejä, tulee olla myös monenlaisia paikkoja ja tapoja synnyttää. Myös Jokela-Nuoranen itse tietää, että naiseudessa on ylipäätään kyseessä kokonaisvaltainen prosessi, johon kasvetaan pala palalta. Se näyttää jokaiselle hieman erilaiselta.
– Itse olin esikoisen jälkeen hirveän kiukkuinen siitä, että pitääkö minun nyt ottaa selvää joka ikisestä asiasta itse, että eikö joku voisi vain kertoa näitä juttuja? Mutta ei se mene niin. Siinä kohtaa, kun olet kohtaamassa omaa pyhyyttäsi ja pyhyyttä synnyttämisessä, jokaisen on ihan itse kuljettava sen sillan yli. Ei kukaan tee sitä sinun puolestasi.

Synnytys on hengailua

Entä mitä Synnytyssylissä sitten konkreettisesti on? Siellä on synnytysallas, sauna, takka, wc, kodinomainen hengailutila, jumppapallo sekä roikkuliina, jonka avulla synnyttäjä voi etsiä asentoja, joissa oma olo helpottuu. Kaikenlaisia lääkkettömiä kivunlievityskeinoja löytyy, sen sijaan lääkkeitä ei ole muita kuin tavallinen särkylääke. Tämä johtuu siitä, että jos käyttää lääkkeitä synnytyksessä, on seurattava myös niiden sivuvaikutuksia, eli käytännössä on oltava sairaalassa, jossa voidaan seurata myös vauvan sydänääniä.
Kotisynnytys kiehtoo yleensä naisia siksi, ettei siinä tarvitse lähteä omasta kodistaan minnekään. Syyt tulla Synnytyssyliin ovat moninaiset. Joskus syynä voi olla se, ettei halua riskeerata vesivahinkoa ja ottaa synnytysammetta omaan kotiinsa. Toisinaan halutaan siirtyä synnyttämään turvalliseen, asiantuntevaan paikkaan, mutta ei koeta sairaalaympäristöä itselle luontevaksi paikaksi.
Käytännössä synnytys sisältää usein paljon oleilua. Piian mukaan tavallista on, että synnytyksen aikana käydään ulkona kävelyillä, tilataan ruokaa, käydään saunassa, tanssitaam synnytystanssia, kuunnellaan musiikkia, luetaan lehtiä ja käydään läpi sitä, mitä tahansa kukin synnytys ja synnyttäjä omassa prosessissaan tarvitsee.
– Tämä vaihtoehto on naisille, jotka ovat tehneet taustatyönsä kunnolla. Meidän synnytyskulttuurissamme täytyy vielä tänä päivänä hankkia aika paljon tietoa, jotta saa sisäisen rauhan kotisynnytyksen kanssa. Tänne tulevat vahvat naiset, jotka seisovat elämässä omilla jaloillaan.
Synnytyssyli on ollut toiminnassa vasta pari vuotta, mutta uusi idea on jo alkanut laskeutua Piian päähän. Hänestä olisi upeaa, jos kysyntää tällaiselle synnyttämiselle olisi niin paljon, että hän voisi perustaa synnytyshuvilan. Siis kodinomaisen paikan, jossa kätilöt ja doulat voisivat pitää omaa vastaanottoaan samoin kuin lastenlääläri ja synnytyslääkärikin.
Idea tarttuu ja sieluni silmiini piirtyy Peppi Pitkätossumainen, kartanomainen talo, joka huokuu sydämellistä synnytysenergiaa. Synnyttäjiä voisi olla useitakin yhtä aikaa ja koko paikka huokuisi naiseutta ja äitiyttä kokonaisvaltaisesti kunnioittavaa läsnäoloa.
– Näin viime viikolla Helsingissä vaaleanpunaisen kartanon tyhjillään ja ajattelin heti, että minun pitää selvittää, kuka sen omistaa ja missä käytössä se on.
Saa nähdä.
Ehkä muutaman vuoden päästä Piia Jokela-Nuoranen on Suomen ensimmäinen synnytyskartanon perustaja.
Sitä kun ei ole vielä kukaan muu tehnyt.`

LUKEMISTA SYVÄLLISEN SYNNYTYKSEN TUEKSI:

Ina May Gaskin: Ina May’s Guide to Childbirth
Dr Gowri Motha: Gentle Birth Method
Rob Horowitz: Birthing from within
Pam England: Labyrinth of Birth
Anni Daulter: Sacred Pregnancy Journey Deck
Maija Butters: Väkevä hauras: kuvia ja tekstejä äitiyden mysteeristä.

Ensikertalaiset synnyttämässä

Teksti: Jenni Arbelius

Synnytys synnytyskodissa oli sekä Johanna Rapolle, 30, että Matias Kuroselle, 27, selvää alusta asti.
– Halusimme, että päivä on lapselle erityinen, se on kuitenkin hänen ensimmäinen syntymäpäivänsä. Koin heti, ettei sairaala ole minun juttuni, en halunnut lääkkeitä tai liukuhihnameininkiä, sanoo Johanna Rapo.
Johanna toivoi, että synnytys tapahtuisi altaassa, koska tällöin myös maan vetovoima avustaisi synnytystä. Hän odotti myös synnytysregressioon vaipumista. Se on tila, jossa äiti vaipuu omaan kuplaansa, päästä täysin irti mielen kontrollista, antaa luonnon hoitaa tehtävänsä ja antautuu oman kehonsa viisaudelle.

Raskaus valmensi

Raskausaika valmisti molempia vanhempia synnytykseen. Kun naisen kehon läpi kulkee sielu, joka on täynnä alkulähteen puhdasta rakkautta ja valoa, niin kyllähän se pukkaa pintaan kaikenlaisia rakkauden esteitä niin tulevasta äidistä kuin isästäkin.
– Oli hassua, miten raskaus nosti säännöllisesti jonkun asian pintaan. Se oli vain kohdattava ja käsiteltävä siinä. Joskus tuntui tosi inhottavalta, mutta kun asiaan vain tarttui, niin sai huomata, että taakka oli koko ajan kevyempi. Olin rakkaudellisempi päivä päivältä, Johanna kertoo.
Raskausaika valmisteli ja koetteli myös isää. Matias otti selvää synnytyksestä hankkimalla tietoa. Raskausaikana hän oppi myös kohtaamaan vaikeita tunteita.
– Johanna kävi läpi muodonmuutoksen, joka sisälsi paitsi kehollista myös tunne- ja hormonaalista muutosta. Tuli hankaliakin tunteita pintaan, meille kehittyi konfliktia ja vaikeita hetkiä. Huomasin, että se kaikki valmisti minua synnytykseen. Opin sen myötä kohtaamaan vaikeita tunteita, Matias kertoo.
– Kokemus vahvisti minua miehenä. Huomasin, että pystyn pysymään vakaana, olemaan tukena ja ymmärtämään erilaisia tunnetiloja, jotka kuuluvat raskauteen ja synnytykseen.

Läsnäoloa ja karjuntaa

Itse synnytys oli melko pitkä ja kivulias, mutta se meni oikein hyvin. Mukana oli Johannan ja Matiaksen lisäksi kolme kätilöä, doula ja Johannan äiti. Synnytys alkoi edellisenä yönä kovilla supistuksilla, joita tuli kymmenen minuutin välein. Syliin siirryttiin iltapäivällä. Siellä Matias kävi saunassa ennen kuin tositoimet alkoivat.
– Minulle tuli niin kovia supistuksia, että karjuin niin kovaa, etten ole ikinä kuullut itsestäni sellaista ääntä. Äitini oli toisessa huoneessa ja hän oli ajatellut, että Johannan pitää nyt käydä tämä läpi, tämä kuuluu tähän. On hyvä, ettei äitini mennyt paniikkiin huudostani, vaan otti sen juuri näin.
Kukaan ei etukäteen tiennyt, miten tosiasiassa tulisi toimimaan täysin uudessa tilanteessa. Matias soitti kitaraa tulevalle vauvalle hetken, sytytti takan ja kynttilät. Hän oli synnytysaltaassa Johannan tukena koko synnytyksen ajan.
– Matiaksesta oli tosi suuri apu, hän oli minun ykköstukikiveni. Olin yllättynyt, kuinka iso merkitys sillä oli, että pystyin pitämään hänestä kiinni, että hän vain oli siinä. Ei hänen tarvinnut edes sanoa mitään, mutta hän kyllä sanoi minulle tosi kauniita asioita, tosi vahvistavia ja voimistavia juttuja, kertoo Johanna.
– Siinä testattiin omaa voimaa, että pys-
tynkö pysymään rauhallisena ja olemaan tukena. Etten reagoi liikaa kipuun tai yritä poistaa sitä. Että hyväksyn kivun ja olen läsnä. Annan sen tuen, jonka siinä tilanteessa pystyin antaamaan, sanoo Matias.
Ja lopulta, myöhään helmikuisena iltana syntyi maailmaan täysin terve pieni tyttö, jonka nimeksi tuli Jadelina Lumina.
– Tuntuu, että Jade on ohjannut meitä koko olemassa olonsa ajan. Koen, että pyyntö tästä tavasta syntyä tuli häneltä, sanoo Johanna.