5/2015: Maiccu Kostiainen: Tärkeintä on rakkaus

Kun eläinkommunikoija Maiccu Kostiainen katselee katukissoja Espanjassa, hän toivoo, että ihmisetkin suhtautuisivat elämään yhtä leikkisästi. Mitä muuta eläimet ovat hänelle opettaneet?

5.12.2015 / Maiccu Kostiainen

Kierrettyäni viimeisen vuoden aikana kirjaimellisesti ympäri maailmaa, olen usein päätynyt äärimmäisten kysymysten eteen. Mikä on elämässä tärkeää? Mikä on omassa työssäni eläinkommunikoijana tärkeintä? Miten voisin elää elämääni niin, että parhaiten palvelisin niitä ihmisiä ja eläimiä, joita kohtaan?

En tiedä, olenko vieläkään löytänyt vastauksia, mutta olen ainakin pohtinut näitä asioita hartaasti. Luulen, että tärkeintä on katsoa elämää avoimin silmin ja ottaa ne opit vastaan, mitä se meille haluaa antaa. Uskon asioiden tapahtuvan sitä mukaa, kun olemme niihin valmiita.

Matka tuntuu olevan vasta alussa. Olen äärettömän kiitollinen mahdollisuudesta jakaa ajatuksiani kanssasi tässä lehdessä, joten hyppää kyytiin. Pääset tämän lehden kautta kurkistamaan elämääni ja siihen, mitä luonto ja kohtaamani ihmiset ovat minulle opettaneet. Haluan jakaa mielessäni syntyneitä oivalluksia kanssasi.

Kiireetöntä elämää Espanjassa

Muutamia vuosia sitten kuvittelin tietäväni elämästä ja eläinkommunikoinnista paljon. Nyt kuitenkin ymmärrän vasta astuneeni tälle polulleni. Kirjoitan tätä ensimmäistä juttuani pienessä espanjalaisessa kylässä, lähellä Costa del Solin rannikkoa.

Elämä täällä on hyvin erilaista siihen verrattuna, mihin olemme tottuneet. Kaikki on hidastettua, kenelläkään ei ole kiire mihinkään. Internetiin hädin tuskin pääsee, ja vettä tulee hanasta joka toinen päivä. Minkäänlaista kulutusjuhlaa ei vietetä, mutta ihmiset vaikuttavat silti olevan aidosti onnellisia ja tyytyväisiä.

Kaikki toimii kuitenkin, kaikilla on kaikkea tarvittavaa riittävästi. Kun kaupassa tarjolla on vaikkapa vain muutama erilainen leipä ja päivän päätteeksi kaikki on myyty, ei hävikkiä juuri tule. On virkistävää huomata, että emme tarvitse satoja erilaisia tuotteita ja laatuja. Kaikessa piilevä yksinkertaisuus on noussut minulle tärkeäksi teemaksi, josta haluan oppia yhä lisää.

Kissaperhe muutti kylään

Eläimet täällä viettävät myös hyvin yksinkertaista elämää. Suurimmalla osalla eläimistä on asiat hyvin, mutta on niitäkin, jotka kärsivät. Moni ongelma tuntuu juontavan juurensa vanhoista perinteistä ja kulttuurista, joita ei voi muuttaa hetkessä. Parasta tapa olla avuksi on olla läsnä niille ihmisille ja eläimille, joita päivittäin kohtaan.

Tällä hetkellä pihassamme asuu kissaperhe, joka muutti sinne noin kuukausi sitten. Äiti-kissa esitteli ensin itsensä meille kuin tutkien, minkälaisia ihmisiä olemme. Seuraavalla kerralla hän toi mukanaan kaksi pentua. Lopulta myös isä-kissa ilmestyi syömään terassillemme.

Olemme nimenneet kissavanhemmat Cecariksi ja Cleopatraksi, ja pienet siskokset Sheebaksi ja Pandoraksi (jota aluksi luulimme vahingossa Pontiukseksi). Nämä upeat eläimet eivät pyydä meiltä mitään muuta kuin rauhaa. Me annamme heille syötävää ja turvallisen paikan olla. Vastalahjaksi saamme eläimiltä pyyteetöntä rakkautta ja jokailtaista hupia katseltavaksi. Läsnäolo ja kuunteleminen ovat rakkauden ilmaisemista niin ihmisille kuin eläimillekin.

On sanomattakin selvää, että ei tarvitse olla Espanjassa ymmärtääkseen yksinkertaisuuden ja läsnäolon tärkeyttä. Samoin pitää muistaa, että kaikkialla maailmassa tapahtuu ikäviä asioita eläimille ja luonnolle. Olemme myös kohdanneet ulkomaalaisia eläinsuojelutyöntekijöitä, joiden lähestymistapa asioissa ei aina ole se, mikä kantaa hedelmää.

Olemme vieraita tässä maassa, emmekä voi vihalla tai väkivalloin muuttaa mitään. Asiat vaan mutkistuvat, jos ihmiset riitaantuvat keskenään. Emme voi mennä kertomaan kellekään, että juuri meidän tapamme hoitaa asioita on se ainoa oikea.

Jokaisella ihmisellä, pahantekijälläkin, on taustansa ja syynsä käyttäytyä tietyllä tavalla. Ihminen, joka tekee pahaa eläimelle tai toiselle ihmiselle, huutaa hätähuutoa sisimmässään. Miten sitten tulisi puuttua toisen hätään? Miten välittää tai auttaa? Tässä on yksi suurimmista kysymyksistäni sinulle lukija.

Oppia olemiseen eläimiltä

Näitä katukissoja katsellessani en voi kuin hämmentyä elämän ihmeen edessä. Kunpa me ihmisetkin muistaisimme leikkiä, syödä kunnolla ja nukkua makeasti. Elämä olisi silloin niin paljon selkeämpää!

Kaiken työmme ja kiireidemme keskellä unohdamme pysähtyä ja löytää kauneutta yksinkertaisista asioista. Opiskelemme henkisyyttä, käymme läsnäolon kursseja ja luemme kirjoja. Eläimiltä olen kuitenkin oppinut, että mitään kursseja ei välttämättä tarvita. Kissat, koirat ja linnut osaavat hengittää täydellistä läsnäolon voimaa luonnostaan. Osaisimmepa useammin ottaa niistä opikseen ja pysähtyä vain olemaan.

Olen itse huomannut, että mitä enemmän yritän kiiruhtaa, sitä varmemmin maailmankaikkeus pysäyttää minut. Elämä pysäyttää meidät, ellemme itse älyä ajoissa hiljentää tahtia. Vastaukset mieltämme askarruttaviin kysymyksiimme löytyvät meistä itsestämme, ei meidän ulkopuolelta.

Yksi hienoimmista kirjoista, joita koskaan olen lukenut, on Anita Moorjanin Kuolema antoi minulle elämän. Siinä hän kirjoittaa kokemuksestaan palattuaan tuonpuoleisesta näin: ”kun luovun kaikista haluistani, saan aina sen, mikä todella minulle kuuluu.”

Tämä on mielestäni todella hienosti sanottu. Kun luovumme kaikista haluistamme menestyä, maailmankaikkeus toimittaa meille pikavauhtia kaiken, mitä tarvitsemme. Usein saamme jopa enemmän kuin osasimme toivoa.

Rakkaus tekee muutoksen

Eläimet ovat sanoneet minulle monta kerta, että vain rakkaus voi muuttaa maailmaa. Kirjassani Hiljaisen viisauden voima Leyla-hevonen kertoo, kuinka eläimet ovat syntyneet maailmaan rakkaus DNA:ssaan.

Toisin kuin eläimet, me ihmiset opettelemme lähes koko elämämme rakastamaan itseämme. Moni luennoilla käynyt onkin kuullut minun puhuvan siitä, miten eläimet meitä katsovat. Eläimet katsovat ihmistä pelkästään rakkaudella – ja näkevät meidän aina täydellisinä. Heidän viestinsä meille on, että meidän pitäisi hyväksyä itsemme sellaisina kuin olemme.

Ihminen taas haluaa jatkuvasti muuttaa itseään. Haluamme laihtua pari kiloa tai tienata enemmän rahaa. Yleensä voimme sitä huonommin, mitä enemmän koetamme itseämme muuttaa. Eläimet taas eivät koskaan halua muuta kuin olla rauhassa ja elää lajillensa tyypillistä elämää.

Voimme oppia paljon itsemme hyväksymisestä ja rakastamisesta olemalla tekemisissä eläinten kanssa. Pelkästään eläimen katselu sille luonnollisessa ympäristössä on meille suureksi hyödyksi.

Eläimet opettavat, että vain rakkaus voi muuttaa maailmaamme. Ensin meidän on rakastettava itseämme, jonka jälkeen voimme alkaa muuttaa maailmaa. Tärkeintä kaikessa on rakkaus!

”Rakkauden vastaanottaminen ja rakkauden antaminen ovat aina vapaaehtoisia, mutta toisaalta ne molemmat ovat yhtä tärkeitä kuin hengittäminen.” – Leyla-hevonen, kirjassa Hiljaisen viisauden voima.