2/2018: Yliluonnollinen kokemus on universaali

Yliluonnolliset kokemukset tunnetaan kaikissa kulttuureissa ja niistä on kerrottu kaikkina aikakausina. Ja niistä kerrotaan edelleen, vaikka rationaalinen maailmankuva näyttäisi olevan vallalla.

21.4.2018 / Jeena Rancken

Teksti: Jeena Rancken, 
yliluonnollisista kokemuksista tohtoriksi väitellyt sosiaalipsykologi

Tutkimusten mukaan yliluonnollisia kokemuksia voi olla jopa joka toisella ihmisellä. Yliluonnollisten kokemusten alkuperää ei kuitenkaan ole saatu luonnontieteellisesti selvitettyä tai todistettua.
Ennekokemukset, enkelit ja ihmeet, ufot sekä humanoidit, ruumiista irtautumiskokemukset, henget, demonit, poltergeistit, kummitustalot ja niin edelleen. Ihmisten kuvaamien yliluonnollisten kokemussisältöjen variaatio on valtava; erilaisia kokemustyyppejä löytyy kymmeniä tai jopa satoja.
Usein ajatellaan, että ”yliluonnollinen” tarkoittaa jotakin eksoottista ja jännittävää, mikä on hyvinkin kaukana arkielämän realiteeteista. Näin ei kuitenkaan aina ole, vaan myös arkisempia ilmiöitä, kuten vaikkapa harvinaisia yhteensattumia, déjà-vu-tyyppisiä kokemuksia, erikoisesti käyttäytyviä eläimiä tai vaikuttavia unia voidaan pitää yliluonnollisina.

Muoto vaihtelee
Yliluonnollisissa kokemuksissa on sekä universaaleja piirteitä että kulloiseenkin aikaan ja paikkaan liittyviä ominaispiirteitä. Esimerkiksi henkiolennoista on kerrottu kaikkialla maailmassa ja ilmeisesti kaikkina aikakausina. Sen sijaan kuvaukset henkiolentojen olemuksesta, luonteesta ja tarkoitusperistä vaihtelevat aikakauden ja paikan mukaan.
Kuhunkin paikalliseen kulttuuriin tai aikakauteen liittyy omia ”tulkinnallisia trendejään”. Esimerkiksi tarinoita vampyyreista ei ole kerrottu Suomessa, eivätkä ne kuulu pohjoismaiseen perinteeseen. Keskiajalla oikeudenkäynneissä käsiteltiin totena kertomuksia, joissa ihmiset väittivät tehneensä sopimuksen paholaisen kanssa tai lentäneensä lampaalla noitien pitoihin. Nykyajan länsimainen ihminen tuskin pitäisi tällaisia kokemuskertomuksia kovin uskottavina.
Samaan aikaan Afrikassa ja Intiassa kertomuksia noidista ja noituudesta pidetään todenmukaisina ja usko noituuteen on yhteiskunnallisesti ajankohtaista vielä 2000-luvulla. Näillä on ilmiöinä vaikutusta arkielämään ennen kaikkea silloin, kun ihmiset toimivat sen tulkinnan pohjalta, että ne ovat totta. Suomessa tällä hetkellä trendikkäitä yliluonnollisia olentoja näyttäisivät olevan vaikkapa enkelit tai yksisarviset ja niiden saatetaan tulkita olevan monenlaisten jokapäiväisten tapahtumien takana.

Tämä tarkoittaa sitä, että vaikka yliluonnolliseksi tulkitun kokemuksen taustalla olisi poikkeuksellinen elämys, niin myös ympäröivä kulttuuri vaikuttaa osaltaan siihen, miten elämystä kuvataan, puetaan sanoiksi ja selitetään.

Yliluonnollisen kokemuksen yleispiirteet
Yliluonnollisten kokemusten kirjo on niin värikäs, että on todella vaikea määritellä sellaisia yleispiirteitä, jotka sopisivat kaikkiin yliluonnollisiksi kutsuttuihin kokemuksiin.
Uskontotieteen ja filosofian klassikko William James tutki mystisiä kokemuksia jo yli sata vuotta sitten. James onnistui määrittelemään mystiselle kokemukselle neljä keskeistä ominaisuutta: sanoin kuvaamisen vaikeuden, tiedollisen laadun, lyhytkestoisuuden ja kokijan passiivisuuden.
Jamesin määritelmä on edelleen pätevä ja sopii yliluonnollisten kokemusten kuvaamiseen, etenkin kun parempaa määritelmää ei ole sen koommin ilmaantunut.

Sanoin kuvaamisen vaikeus
Yliluonnollinen kokemus on elämyksellisesti hyvin voimakas kokemus, jota on usein vaikea kuvailla ymmärrettävästi toisille ihmisille, ellei heillä itsellään ole ollut samankaltaista kokemusta.

Tiedollinen laatu
Yliluonnollisiin kokemuksiin liittyy usein tunnetilojen kaltaisia kokemuksia, jotka ovat samaan aikaan myös tietämisen tiloja, jotka ovat täynnä merkitystä ja tärkeyttä. Yleensä ihmiset mieltävät saavansa kokemuksensa kautta tietoa ja oivalluksia, jotka paljastavat elämän totuuden ja syvyyden uusilla tavoilla.

Lyhytkestoisuus
Yliluonnolliset kokemukset eivät harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta yleensä kestä kuin korkeintaan puoli tuntia tai tunnin.

Passiivisuus
Yliluonnollisen kokemuksen aikana kokijalla on tunne omasta passiivisuudesta, kokemus tapahtuu hänen omasta tahdosta riippumatta, jonkin suuremman voiman aiheuttamana.
Jamesin mukaan kaksi ensimmäistä piirrettä, sanoinkuvaamattomuus ja tiedollinen laatu, ovat mystisen kokemuksen tärkeimmät tunnuspiirteet. Kaksi jälkimmäistä piirrettä, kokemuksen lyhytkestoisuus ja kokijan passiivisuus kokemuksensa suhteen, eivät ole niin selvästi erotettavissa. Yliluonnollinen kokemus ei myöskään aina selkeästi haihdu pois tai lopu, vaan se voi myös ikään kuin ”jäädä päälle” tai toistua. Joskus näiden kokemusten ilmaantumista edesauttaa vaikkapa aktiivinen rukoilu tai meditaatio.

Tabu murtumassa
Yliluonnollinen kokemus on pitkään ollut tabu, joka usein pyritään pitämään salassa maineen menetyksen pelossa. Ihmiset miettivät yleensä huolella, kenelle ja missä tilanteessa alkavat puhua näistä kokemuksistaan, jotta eivät saisi osakseen vihamielistä suhtautumista tai vähättelyä.
Näyttää siltä, että 2000-luvulla yliluonnollisista asioista kertomisen tabu on mahdollisesti murtumassa ja kertominen on tullut selkeästi aiempaa helpommaksi. Tähän on kenties omalta osaltaan vaikuttanut aihepiiriä koskevan tutkimukseen perustuvan asiatiedon lisääntyminen.
Ihmisten omassa kokemusmaailmassa yliluonnollinen ilmenee jopa päivittäin; kokemukset voivat olla pelottavia, järkyttäviä, kiihdyttäviä, ilahduttavia, järisyttäviä ja jopa hauskoja kokemuksia – sanalla sanoen merkityksellisiä kokemuksia, jotka joskus muuttavat ihmisen elämän. `

Lähteet
James, William (1902/1981) Uskonnollinen kokemus. 
Suomentanut Elvi Saari. Hämeenlinna: Karisto.
Rancken, Jeena (2017) Yliluonnollinen kokemus. Tulkinta, merkitys ja vaikutus. 
Tampere: Vastapaino.