1/2018: Jeena Rancken: Yliluonnolliset kokemukset ja niiden vaikutukset

Tutkimusten mukaan ne ovat myös yllättävän yleisiä kokemuksia, joista raportoi noin 10–18 % väestöstä.

20.2.2018 / Jeena Rancken

Yliluonnollisia kokemuksia on tavattu pitää salaperäisinä ja harvinaisina kokemuksina. Kertomukset yliluonnollisista kokemuksista tunnetaan kuitenkin kaikissa kulttuureissa ja niitä esiintyy läpi koko ihmisen taltioidun historian. Tutkimusten mukaan ne ovat myös yllättävän yleisiä kokemuksia, joista raportoi noin 10–18 % väestöstä.

Useampia tutkimuksia summattaessa on arveltu, että yliluonnollisia kokemuksia olisi jopa 50 prosentilla ihmisistä (mm. Hood, Spilka, Hunsberger ja Gorsuch, 1996). Harvinaisuuden vaikutelma saattaa syntyä siitä, että yliluonnolliset kokemukset ovat aiheena ”tabu”, josta puhumista vapaasti ei ole pidetty yleisesti hyväksyttävänä tai suotavana ja kertominen voi joissakin tapauksissa johtaa maineen menetykseen ja hulluksi leimaamiseen.

Yliluonnollisia kokemuksia ei ole pystytty todistamaan luonnontieteen kriteerit täyttävällä tavalla. Siitä huolimatta niitä on mahdollista tutkia tieteellisesti, samaan tapaan kuin muitakin subjektiivisia kokemuksia (esim. rakastumista, masennusta tai trauman kokemusta). Tutkijalla ei ole pääsyä ihmisten pään sisälle, mutta on mahdollista tarkastella kertomuksia yliluonnollisista kokemuksista sekä näiden kokemusten kuvattuja vaikutuksia.

Mystisiä kokemuksia jo yli sata vuotta sitten tutkinut uskontotieteen ja psykologian klassikko William James (1902) on esittänyt yliluonnollisten kokemusten lähestymisen ohjenuoraksi, että niitä tulee kunnioittaa kokijoilleen todellisina ja tärkeinä kokemuksina. Tästä huolimatta kokijoilla ei ole oikeutta vaatia, että muut ihmiset pitävät heidän yliluonnollisia kokemuksiaan auktoriteetteina tai eläisivät niiden mukaan.

Olen tehnyt yliluonnollisista kokemuksista sosiaalipsykologian alan väitöstutkimuksen ”Yliluonnollinen kokemus. Tulkinta, merkitys ja vaikutus” (Vastapaino, 2017). Painopisteeni oli tarkastella sitä, millaisia seurauksia yliluonnollisilla kokemuksilla kerrotaan nykypäivänä olevan. Aineistonani oli pääosin lehti-ilmoituksilla kerätyt 84 haastattelua ihmisiltä, jotka kertoivat kokeneensa yliluonnollisen kokemuksen.

Kävi ilmi, että yliluonnollisista kokemuksista kertovat hyvin erilaiset ihmiset. Kertojista oli naisia 57 ja miehiä 27. Haastateltavien ikä vaihteli 21 ikävuodesta 88 vuoteen. Myös heidän koulutuksensa vaihteli kansakoulupohjasta tohtorin tutkinnon suorittaneisiin ja ammatit vaihtelivat perustöistä johtavan aseman töihin, työttömiin ja eläkeläisiin.
Yliluonnollisen kokemuksen kriteerinä oli se, että kertoja itse uskoi kokeneensa omakohtaisen yliluonnollisen kokemuksen. Tutkimukseni perustuu narratiiviseen sosiaalipsykologiaan, jonka pohjalta analysoin ihmisten kertomuksia ja niissä esiintyneitä erilaisia juonenkulkuja.

Aineistossani kuvattujen yliluonnollisten kokemusten kirjo oli värikäs. Jaottelin kokemukset neljään eri pääluokkaan seuraavasti: ennekokemukset (18), ruumiista irtautumiset (6), ufot ja humanoidit (12) sekä henget ja voimat (48).

Ennekokemukset

Aineistossani oli 18 ennekokemuskertomusta. Niiden kertojat kuvasivat saaneensa ennekokemuksen kautta merkin tai tiedon tapahtumasta, joka tapahtui samanaikaisesti muualla tai myöhemmin tulevaisuudessa.

Ennekokemus saattoi olla visuaalinen kuva, kuuloaistimus, uni, outo tuntemus tai näiden sekoitus. Kokemus viritti arvoituksellisen merkittävyyden tunteen ja joskus jopa pahaenteisen tunnelman, joka jäi vaivaamaan kokijaa. Kun ennustettu onnettomuus tai asia myöhemmin tapahtui, se ratkaisi arvoituksen ja vapautti kokemuksen virittämän jännityksen.

Enteet liittyivät useimmiten negatiivisiin ja synkkäsävyisiin tapahtumiin, kuten omaan tai läheisen sairauteen, onnettomuuteen tai kuolemaan – hyvistä enteistä ei juurikaan kerrottu. Joissakin tapauksissa enne koski kollektiivista suuronnettomuutta.

Ahdistavasta tunnelmasta huolimatta enteet miellettiin hyviksi tai jopa hyödyllisiksi kokemuksiksi, koska ne olivat auttaneet kokijaa valmistautumaan tuleviin tapahtumiin ja joissakin tapauksissa enteiden kuvattiin auttaneen välttämään onnettomuuden.

Ruumiista irtautumiset

Ruumiista irtautumisia kuvaavia kertomuksia aineistossani oli kuusi. Niissä kertoja kuvasi irtautuneensa kehostaan ja yleensä myös katselleensa itseään ulkopuolelta. Ruumiista irtautumisen kokemuksia pidettiin pääsääntöisesti miellyttävinä kokemuksina; niihin liittyi rauhan, valon, keveyden ja hyvän olon tunteita.

Puolet kokemuksista oli niin sanottuja kuolemanrajakokemuksia (engl. Near Death Experience eli NDE-kokemuksia), jotka tapahtuivat kokijan ollessa kuolemanvaarassa. Loput olivat kehostapoistumiskokemuksia, (engl. Out of Body Experience eli OBE-kokemuksia). Niihin ei liittynyt vaaratilannetta, vaan ne saattoivat tapahtua esimerkiksi rentoutumisen yhteydessä.

Ufot ja humanoidit

Haastateltavistani 12 kuvasi nähneensä ufoaluksia ja/tai olleensa yhteydessä humanoideihin.

Kahdeksassa kertomuksessa kohtaamisten kuvattiin olleen jännittäviä, mutta myös hyviä ja inspiroivia kokemuksia, jotka olivat parantaneet ja voimaannuttaneet kertojia tai jopa antaneet heille uusia kykyjä.

Negatiivisia kohtaamisia esiintyi neljässä kertomuksessa. Niissä kuvatut humanoidit olivat epämiellyttäviä, pahantahtoisia ja pelottavia. Niistä oli yleensä päästy eroon pakenemalla, rukoilemalla tai sitten ne olivat häipyneet itsestään.

Henget ja voimat
Kuvauksia erilaisista yliluonnollisista hengistä ja voimista kertyi aineistooni ylivoimaisesti eniten – 48 kertomusta. Koska ryhmä oli iso, jaottelin sen edelleen pienempiin alaluokkiin: henkimaailman kosketuksiin (14), kummitteluun (15) sekä kirouksiin ja riivaajiin (19).

Henkimaailman kosketukset

Henkimaailman kosketuksiin liittyi poikkeuksellinen olotila, jonka aikana ihmisestä tuntui, että henkimaailma ikään kuin hetkeksi avautui tai kurkotti koskettamaan häntä. Kokemushetkellä tajunnantilan kuvattiin muuttuvan selkeästi erilaiseksi kuin arkielämässä ja usein kokemuksesta jäi jäljelle uusi valoisa oivallus, mielentila tai näkökulma elämään. Muutamiin henkimaailman kosketuksiin liittyi myös kokemus ihmeparantumisesta.

Kertojat uskoivat, että kosketuksen takana oli Jumala, enkeli tai jokin muu hyväntahtoinen yliluonnollinen olento tai voima.

Kummittelu

Kummittelukokemuksissa kerrottiin kuolemansa jälkeen kummittelevista ihmisistä. Nämä saattoivat olla tuttuja ihmisiä tai kummitustaloihin sidonnaisia tuntemattomia.

Tutut henkiolennot olivat yleensä perheenjäseniä, sukulaisia tai läheisiä ihmisiä, joiden kerrottiin vierailleen kuolemansa jälkeen. Edesmenneiden ihmisten kuvattiin halunneen hyvästellä, lohduttaa, antaa neuvoja tai auttaa jälkeen jääneiden asioiden hoitamisessa. Näitä kokemuksia ei yleensä mielletty kovin pelottaviksi, vaan lohdullisiksi ja kauniiksi.
Kummitustalokertomuksissa puolestaan kuvattiin tiettyyn paikkaan (yleensä taloon tai asuntoon) liittyviä ilmiöitä.

Kummitustaloissa kerrottiin tapahtuneen lämpötilan vaihtelua, tavaroiden liikkumista itsekseen, kuuluneen outoja ääniä, tuntuneen kylmiä ilmavirtauksia, epämiellyttävää ”sähköisyyttä” tai läsnäolon tuntua ja joskus näkyi jopa visuaalisia hahmoja.

Osassa kertomuksia nämä olivat melko harmittomia ”alivuokralaisia”, mutta joissakin kertomuksissa kummittelijat kuvattiin negatiivisina poltergeisteina eli ”räyhähenkinä”. Kaiken kaikkiaan kummittelun miellettiin häiritsevän normaalia elämää ja siitä oli yritetty päästä eroon erilaisin konstein. Sitä oli kuitenkin vaikea saada loppumaan ja joskus vain paikasta pois muuttaminen helpotti tilannetta.

Kiroukset ja riivaajat

Kiroukset ja riivaajat -kokemusluokkaan sijoittui erilaisia negatiivisiksi miellettyjä yliluonnollisia kokemuksia. Ne eivät liittyneet tiettyyn paikkaan, vaan ihmiseen omaan olemukseen. Jaottelin tämän luokan kahteen osaan: henkisiin ”tarroihin” (8) ja riivaajiin (11).

Henkisten ”tarrojen” uskottiin olevan henkisiä olentoja tai energioita, jotka tarrautuivat kiinni ihmiseen. Henkisenä ”tarrana” saattoi toimia henkiolento tai vaikkapa kirous, jonka joku pahansuopa tai kateellinen henkilö oli lähettänyt.

Henkisten tarrojen yhteisenä nimittäjänä oli se, että kertojat kuvasivat kamppailleensa jo pidempään selittämättömien oireiden kanssa, kuten epämääräinen paha olo, emotionaaliset ongelmat, terveysongelmat, sosiaaliset hankaluudet tai yleinen huono-onnisuus. Kun kertojat kuulivat tai lukivat ”henkisistä tarroista” ja niiden vaikutuksista, he kokivat kuvauksen sopivan heidän omiin tuntemuksiinsa. Tämän jälkeen he kävivät selvänäkijän luona, joka yritti poistaa ”tarran.” Varsinaisia tarrahenkiä ei pidetty suoranaisesti pahantahtoisina, vaan pikemminkin eksyneinä henkiolentoina, mutta ne tuottivat harmia ja veivät energiaa. Yleensä selvänäkijällä käynnin miellettiin helpottaneen oloa ja antaneen toivoa, vaikka kaikki ongelmat eivät välttämättä poistuneetkaan.

Riivaajat kuvattiin pahoiksi yliluonnollisiksi olennoiksi tai voimiksi. Ne olivat pahoja henkiä, joiden uskottiin pyrkivän vahingoittamaan, valtaamaan tai jopa tuhoamaan ihmisen. Kokemuksiin niistä liittyi negatiivinen emotionaalinen sävy ja epäpuhtaat tai pahat ajatukset sekä tuntemukset. Riivaajat herättivät pelkoa, kärsimystä tai jopa kauhua. Osassa kertomuksia paha henki kävi koettelemassa ihmistä, joka kykeni kumoamaan tai karkottamaan sen rukoilemalla, henkisiä lauluja ja virsiä laulamalla tai käyttämällä omaa tahdonvoimaansa. Muutamissa kertomuksissa pahoista hengistä ei päästy eroon, vaan niiden kuvattiin jääneen häiritsemään ja toistuvasti ”riivaamaan” kertojien elämää.

Yliluonnollisten kokemusten vaikutukset

Tutkimukseni yliluonnollisten kokemusten ja niiden vaikutusten kirjo oli laaja ja värikäs. Ihmiset kertoivat niin positiivisista elämän muuttaneista ihmeparantumisista kuin elämää huonontamaan jääneistä demoneista. Joskus kokemuksen vaikutus oli myös neutraali.

Aineistoni 84 kertojasta 45 kertojaa kertoi yliluonnollisen kokemuksen muuttaneen heidän elämäänsä. Loput 39 kertojaa kuvasivat yliluonnollisen kokemuksen haihtuneen ilman, että se olisi konkreettisesti muuttanut elämää. Yliluonnolliset kokemukset kuitenkin ihmetyttivät ja herättivät pohdintoja vielä vuosia tai vuosikymmeniä kokemuksen jälkeen. Joitakin ihmisiä ne pelottivat.

Laadin viisi erilaista tarinatyyppiä kuvaamaan yliluonnollisten kokemusten vaikutuksia: silminnäkijän, etsijän, oppilaan, pelastetun ja kamppailijan tarinatyypit. Niissä ”päähenkilö”, juonenkulku sekä kokemuksen tulkinta, merkitys ja kokemuksen aikaansaama tapahtumien kulku vaihtelevat.

Vaikka yliluonnollisten kokemusten kerrottiin yllättävyydessään usein herättäneen kokemushetkellä pelkoa, niin pidemmällä tähtäimellä tarkastellen suurin osa kertojista oli tyytyväisiä tai jopa kiitollisia saatuaan kokea niin poikkeuksellisen kokemuksen. Suurin osa kertojista olisi kaivannut yliluonnollista kokemusta koskevaa tietoa, selityksiä tai keskusteluja vertaiskokijoiden kanssa.

Lähteet
Hood, Ralph W. & Spilka, Bernard & Hunsberger, Bruce & Gorsuch, Richard (1996) The psychology of religion. An empirical approach. 2. p. New York: Guilford Press.
James, William (1902/1981) Uskonnollinen kokemus. Suomentanut Elvi Saari. Hämeenlinna: Karisto.